20.5.2014

Taas puolitoista jälkeä

Kyllä sitten osaa hävettää olla tuolla treeneissä, kun koira ottaa häiriötä ihan kaikesta. Siis vaikka joku muutaman metrin päässä menevä pyöräilijä, jota se normaalisti vain vilkaisisi, on tuolla pakko päästä jahtaamaan vaikka yritän antaa tilalle namia. Sama juttu juoksijoiden ja kävelijöiden kanssa, ja sitten päälle tulevat vielä ympäriinsä risteilevät koirat (sekä kurssilaiset että viattomat ohikulkijat). Tänään vielä kaiken huippuna oli uinnin jäljiltä märkä hihna, joka ei pysynyt käsissä sitten millään. (Plus värjäsi mun molemmat kämmenet aivan sinisenmustiksi, minkä se tekisi märkänä, vaikkei koira edes riekkuisi ympäriinsä, jeeee).

Itse jäljestys sujui sitten hyvin samankaltaisesti kuin viimeksi. Tällä kertaa molemmat jäljet olivat ihmisen ja koiran etsintää. Ensimmäiselle jäljelle Dora lähti varmasti, mutta vain noin ensimmäisen metrin verran :D Takana olevalla tiellä kulki nelisen koiraa ihmisineen, ja se otti todella paljon häiriötä. Hirveällä houkuttelulla sain koiran etenemään jonkin verran nuuhkien, mutta suurin osa ajasta oli epämääräistä ympäriinsä pyörimistä ja läähättämistä. Ihan loppupuolella Dora tuntui yhtäkkiä tajuavan, mitä tässä piti tehdä, ja viimeiset kymmenen metriä se jäljesti ihan loistavasti. Olin jo ihan varma, että se oli lähtenyt väärälle jäljelle, kunnes näin löydettävämme suoraan edessä. Sain palkattua koiran hyvin, jee! Etsittävämme myös kertoi, että hänelläkin oli ollut ongelmia saada koiraansa kulkemaan suoraan. Siellä oli kaiketi ollut todella paljon jänniä hajuja. (Ehkä Dora oli sitten mennyt hämilleen siitä, että etsittävän haju ei erottunut niin selkeästi, ja lopettanut sen takia jäljestämisen?)

Toinen jälki oli saman koirakon tekemä, ja lähdin hieman skeptisesti liikkeelle. Häiriötä ei ollut ihan yhtä paljon kuin edellisellä kerralla, mutta ihan takaamme meni haukkuva mäyräkoiraparivaljakko kahdesti, eli aivan tarpeeksi Doran hermoille :D Saman tien, kun löysäsin hihnaa, Dora kuitenkin säntäsi jäljelle ja rynni nenä maassa eteenpäin niin kovaa kuin vain ikinä pääsi (ja au mun kädet). Kouluttaja tosin kertoi ennen lähtöämme, että tuoreen jäljen voi myös haistaa ilmasta, sillä sekä ihminen että koira jättävät jälkeensä kokoisensa "hajupatsaan", jonka koira pystyy haistamaan hyvin samoin kuin maan myllääntymisen. Jäljellä oli yksi 90 asteen kulma, mutta emme päässeet sinne asti ennen kuin tulimme pienen kallion huipulle ja näimme etsittävän. Yritin palkata Doraa, mutta hänpä ei halunnut tulla hakemaan namiaan, vaan pyöriskeli ympäriinsä ja kävi mm. kakalla.... Yritin saada Doraa lähtemään alas jotain muuta reittiä kuin reilun metrin suoraa pudotusta, koska menepä sitä nyt alas täysillä juoksevan koiran perässä ehhehhee. Dora ei kuitenkaan muista reiteistä perustanut, ja paikalle tullut ohjaaja sanoi, että Doran tulisi antaa mennä suorinta reittiä etsittävän luokse. Ei haittaa, että jälki jää nuuskimatta, kun koira on saanut näköyhteyden etsittäväänsä - ideana on mennä suorinta tietä etsittävän luokse.

Ja eihän siinä sitten auttanut muu kuin antaa hetkellisesti koiralle vähän hihnaa, jolloin se hyppäsi alas, ja köpötellä epätoivoisesti parin puunrungon ali perässä :D Dora jäljesti vielä hetken matkaa, jotta pääsimme lähemmäs kohdetta, ja nosti sitten päänsä. Sain palkattua naksulla todella hyvin, mutta neitokaista ei taaskaan kauhesti kiinnostanut syödä palkkiotaan :D

Jeejee, siinä olikin sitten meidän toisiksi viimeinen hajutreenikertamme! Ensi viikolla kouluttaja suunnitteli, että tekisimme jotain kivaa. Hän kertoi muutamia vaihtoehtoja, mihin sinänsä suhtaudun skeptisesti (koirin nakinsyöntikisa - Dora varmaan olisi kiinnostuneempi syömään sen toisen koiran) mutta luotan kuitenkin, että kouluttaja kehittelee jotain meillekin sopivaa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti