22.6.2014

Kepinhakumaratoonari

Ilokseni voin ilmoittaa, että Dorppeli on palannut takaisin elävien kirjoihin! Tai siis palasi, nyt se taas nukkuu pienenä raatona mun pöydän alla.

Mukavan (not) kolmen viikon verenvuodon jälkeen juuri sopivasti pari päivää ennen juhannusta alkoi näkyä koirassa taas pirteyden merkkejä, ja juhannukseen mennessä se olikin palautunut omaksi itsekseen, VIHDOIN :) Juhannuksen palelimme mökillä, tai siis minä palelin, koira ei. Paikalla oli nimittäin kuusi mieshenkilöä, joista joku about koko ajan oli heittämättä koiruudelle keppiä tai pallonriekaletta tai leikkimässä vetoleikkiä. Siis oikeasti koko ajan. (Tai no ei silloin, kun koira juoksenteli itsekseen ympyrää.) Tulipa testattua koiran kunto: tauotonta juoksemista jatkui puolitoista päivää, kun välissä oli yhdet pakkounet.


Tärppipäivien ja lähellä olleiden mökkinaapurien pelossa pidin Doraa ensimmäisen päivän valjaissa ja pitkässä liinassa, jonka sai juuri sopivasti kiinni keskelle pihaa. Parin metrin tarkkuudella liina oli juuri sopivan mittainen, mutta sitten tietysti koira oli koko ajan kieputtamassa sitä grillin tai keinun tai pensaan ympärille. Jonkun oli ihan pakko kokeilla, onko se koira nyt oikeasti niin vahva. Liina oli silmukalla jalan ympärillä, mutta tämä heitti koiralle siitä huolimatta kepin - ja löysi itsensä parin sekunnin päästä maasta makaamasta. Mohoh!

Lopulta mulla meni hermot, ja ajattelin, että eiköhän se koira ole jo sen verran väsynyt, että voin päästää irti. No, väsynyt se ei ollut, mutta pysyi kyllä ihan loistavasti mökin pihalla - vaikka naapurissa räkytti toinen koira. Jeeee :)


Meidän oli tarkoitus käydä veneilemässä, joten piti testata, saisiko koiralle viritettyä pelastusliivit :D Olisi jopa saattanut toimia! (Tai ei...)


Jossain välissä tyhmä emäntä raahasi koiran sisälle syömään, plääääääh kuinka tylsää! Mutta kun kerran käskytettiin ensin, oli pakko jopa syödäkin se ruoka :D Käytiin myös kerran ihan kunnon metsälenkillä - tosin vasta juuri ennen lähtöä, joten koira lähinnä ravasi nätisti mukana tavanomaisen riehumisen sijaan.


Reissun aikana Dorasta löytyi yksi pieni punkki, joka saatiin onneksi nopeasti pois. En näköjään raahannutkaan turhaan punkkipihtejä mukana... Elelin myös aikamoisessa hotspottipelossa, koska Dora ui paljon ja ulkona satoi, mutta onneksi niitä ei (ainakaan vielä, ääks) tullut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti