17.5.2015

Koira irti Kampissa


Oli pakko hankkia uusi puhelin, kun vanha oli sitä mieltä, että saan soittaa ihmisille vain joka sadannella yrityksellä ja siitäkin hyvästä pitää katsella, kuinka puhelin sitten itsekseen soittelee kymmeniä kertoja itse valitsemilleen henkilöille :D Ratkesi samalla se pulma, että kamera ei suostu ottamaan lainkaan kuvia ulkona - uuden puhelimen kuvanlaatu on nimittäin hämmentävän hyvä ottaen huomioon, että se oli todella halpa. Innostuin sitten vaihtamaan bannerinkin, kun onnistuin nappaamaan pari kesäistä kuvaa, jee. (Epäjee on sitten se ah-niin-ihanan-tunnistettava Paint-jälki, eheh.)

Mun tekemä patukka testissä! Yllättävän hyvin kesti kunnon leikinkin.
Varsinainen asia alkaakin sitten sellaisesta hilpeästä kysymyksestä kuin että tiedättekö sen tunteen, kun koira karkaa Kampissa keskellä aamuruuhkaa? Koska joo, minäpä tiedän. Kyseessä oli perjantaiaamu manuaaliterapian jälkeen, ja koira oli yritetty epätoivoisesti pitää vähällä liikunnalla. Aamulenkistäkin tein niin lyhyen kuin mahdollista, eli kyllähän siinä joutui paljon kiertämään, jotta päästiin edes parin ruoholaikun ohitse. Dora ei halunnut syödä lenkillä yhtään mitään vaan kaikki muu oli jännempää, ja se kävi jo aivan ylikierroksilla tuhatta ja sataa ohittaneista pyöristä, kun meitä vastaan alle metrin levyisellä tiellä tuli yllättäen Doraa kolme kertaa isompi koira. Olisin halunnut kääntyä ympäri, mutta ei siitä tullut mitään, joten pakko oli yrittää ohittaa.

Sitä en tosin osannut arvata, että kun ottaisin Doran hihnan lukosta kiinni saadakseni sen pysymään niin lähellä kuin mahdollista, lukon toinen puoli jäisi käteeni ja koira ryntäisi täysillä kohti ruuhkaista autotietä (joka tosiaan oli siinä metrin päässä) ja toista koiraa.


Karjaisin kiellon niin kovaa kuin vain ikinä pystyin, kuului varmaan suunnilleen toiselle puolelle Helsinkiä. Koira reagoi, mutta tavalla, jota en ollut osannut odottaa. Se ei juossut auton alle, mutta vaihtoi suuntaa ja alkoi suu vaahdossa räksyttää aivan toisen koiran naaman edessä. Jälkikäteen ajateltuna oletan, että Dora säikähti mun paniikinomaista äänensävyä ja ajatteli, että tän täytyy olla joku tosi uhkaava tilanne, joten se päätti alkaa puolustaa. Muuta selitystä en ole sen käytökselle ole keksinyt, koska ikinä ennen se ei ole vapaaksi päästyään mennyt huutamaan toiselle koiralle, jos toinen koira käyttäytyy rauhallisesti. Ja se koira tosiaan käyttäytyi, huhhuh, en voi tajuta. Sillä oli kuonopanta ja sen omistaja yritti vetää sitä vähän taaksepäin, eli se ei päässyt liikkumaan milliäkään minnekään, ja silti se vain seisoi aivan täysin rauhallisena paikoillaan eikä osoittanut eleelläkään, että joku idiootti raitapaita esittelee hampaita sen kurkun edessä.

Sain kuin sainkin kaapattua Doran kaulapannasta kiinni ja raahattua sen kotiin asti. Hävettää ja kauhistuttaa kyllä edelleen. Toivottavasti se toinen koira ei saanut traumoja tai mitään - en olisi siinä tilanteessa syyttänyt sitä yhtään, vaikka se olisi napannut Doran korvaan kunnon reiän tai jotain.

Sängyllä ei oo kovin ergonomista opiskella, mutta siihen saa uskollisen seuralaisen :)
Tuona samaisena perjantaina lähdimme illalla pois hyihyihelsingistä, ja voi sitä koiran onnea, kun junasta ulos astuttaessa sen edessä oli rauhallinen asema nurmilaikkuineen! Dora rynnisti saman tien kakalle - asia, jota se ei ollut reppana kyennyt tekemään Helsingissä ollenkaan. Koko viikonlopun Dora oli muutenkin hyvin rauhallinen ja rentoutunut, ja pääsimme vihdoin käymään vain pienillä lenkeillä niin kuin oli manuaaliterapian jälkeen ollut ohjeena. Olin hyvin iloinen lyhyistä lenkeistä, koska Helsingistä hajonneen tilalle ostamani uusi hihna oli ihan kamala :D En usko, että siinä loppujen lopuksi oli muuta vikaa kuin lyhyys, mutta se tuntui silti jotenkin oudolta. Ärsyttävää vain, kuinka paljon piti käyttää rahaa, kun jouduin vielä tilaamaan kunnollisenkin hihnan.

Dora ei olekaan käynyt Helsingissä nyt koko viikkona, mutta kaipa se sinne täytyisi taas jossain vaiheessa viedä... Yhyy. Täällä on niin kivan vihreää. Ja muutenkin.

Pakko vielä esitellä se tilaamani uusi kunnollinen hihna! Jos tämä ei kestä niin sitten ei varmaan mikään. Kellokoskella ruotsalaisesta nahasta käsin tehty, nih. Tämä on aivan ihanan pitkä! Vähän häiritsee kilinä ja järeys, mutta positiivisen puolelle ehdottomasti jäädään. En käsitä, mistä kaikki ihmiset repivät ne ohuet mutta silti kestävät nahkahihnansa. Itse en ole nähnyt vielä yhtäkään myytävän missään...


Ja sitten nolompi ostos, hahah. Olin nimittäin mainoksen uhri :D Aika pitkään olen miettinyt, että joku viilennystakki tai -alusta olisi kiva, mutta tullut kuitenkin siihen tulokseen, etteivät sellaiset nyt niin hyviä tai tärkeitä ole. Varsinkin kun ne ovat niin kalliita. Ja sitten tuijottelin kahdesti mainosta siitä, että nyt saisi 20 eurolla Peten koiratarvikkeesta, ja hups, siihen se meni tilaukseen hihnan kanssa... Arvoin (taas) ikuisuuden koon kanssa, mutta päädyin sitten 60 cm:iin. Tämä on pituudeltaan aika sopiva, mutta leveyden puolesta peittäisi varmaan kolme Doraa. Siksi oli pakko ottaa kuva ilman koiraa - koiran kanssa mielikuvana on lähinnä kylmälaukku :D Vaikka väliäkös sillä ulkonäöllä, jos kerran viilentää.


En oikeasti käsitä näitä koirien vaatekokoja, tai no valjaskokojakaan... Tässäkin oli mitä ihmeellisempiä rotuesimerkkejä, tämä koko kävisi muka dalmatialaiselle. Ööö nehän on toosi isoja? Musta muutenkin tuntuu, että tää takki on suunniteltu joillekin hyvin ylipainoisille koirille :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti