Pienehkö kaupunki tarkoittaa sitä, että täällä on metsä <3 Oli mahtavaa päästä pitkästä aikaa vapaana olevan koiran kanssa metsään. Doran käytöskin on parantunut jo entiselleen - toisten koirien ohitse emme pääse tavallisilla hihnalenkeillä vain siksi, että se ei suostu syömään kuivaruokaansa. Pyörät ja muut sujuvat jo entiseen malliin, eli toisin sanoen joskus tarvitsisi namia avuksi. Metsässä on kuitenkin ihan omat sääntönsä, ja vaikka tuo lähistön metsä kuhisee koiranulkoiluttajia, kaikki ovat ihan sovussa keskenään. Meidän luokse karkasi pari mittelspitziä, kun Dora oli vielä kiinni, mutta koirat vain vähän tutustuivat ja olisivat alkaneet leikkiä, jos olisi annettu. Muut koirat ohitettiin muutaman metrin etäisyydeltä niin, että ainakin Dora oli kiinni, eikä siinä mitään ohituspalkkoja tarvittu. Metsä <3
Ollaan myös tottisteltu tuossa omalla pihalla pitkässä liinassa lelun kanssa. En osaa oikein opettaa mitään uutta lelupalkalla, joten tehdään vanhoja helpohkoja juttuja. Doralle ei näköjään tuota enää edes vaikeuksia odottaa paikallaan, kun heitän lelun, jee! On se siis ennenkin pystynyt odottamaan, mutta kauhean jännittyneenä, ja nyt on siitä jännityksestäkin päästy. Jonkin verran tein myös kahden lelun leikkiä, mutta se toimii todella satunnaisesti. Dora ei siis osaa noutaa kunnolla, mutta tuo kyllä lelun takaisin, ellei ole ihan väsähtänyt. Pitäisi vain jotenkin opettaa se loppuun saakka...
Dora palkkautuu tuhat kertaa paremmin lelulla kuin ruoalla, ja olen miettinyt, että pitäisikö lelulle opettaa oma palkkasana. Siis samalla lailla kuin ruoan kanssa on naksautus. Saattaisi auttaa uudenkin opettelussa, hmm...
Ruokaa ei tosiaan edelleenkään mene paria desiä enempää päivässä, mutta kaikki muu sen sijaan maistuu. Siis oikeasti kaikki. Ihmisten ruoka, ruoho, multa, kepit, hiekka, paperi, hiukset, jäätelö (sitä se vetikin ihan urakalla, kun onnistui kaatamaan kipon ulkona) sekä sukat. Dora popsi tosiaan kokonaisen sukan. Kävin suihkussa ja kun tulin pois, löysin onnellisen koiran järsimässä jotain, mistä oli jäljellä enää sukan resori. Otin sen pois, menin nukkumaan ja havahduin syöntiääneen. Dora oli löytänyt sukan parin ja oli hyvää vauhtia tuhoamassa sitäkin. Ei morjens....... Annoin sille parafiiniöljyä, jos siitä olisi jotain hyötyä, mutta ei tainnut olla. Tänään alkoi sukanpalasia tippua kakan mukana :D Ei tuntunut kivalta selvästikään, vielä kun Doi osaisi yhdistää sen sukan syömiseen.
Kävin sunnuntaina hakemassa Vantaalle eksyneen uuden puhelimeni, josta jo mainitsin. Kun nyt vanhoilla kotiseuduilla oltiin, oli pakko käydä tekemässä Doran kanssa meidän vanha ihana peltolenkki. Kuvat ovat siis sieltä. Yhyy, miksei nykyään voi asua jossain, mistä voi kävellä sellaiseen paikkaan kymmenessä minuutissa! :(
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti