3.1.2015

Yöllinen ylläri

Kai se minunkin täytyy noudattaa blogietikettiä ja toivottaa hyvää uutta vuotta! Tästä se nyt alkaa: suuri haaste opetella kirjoittamaan päivämäärän perään oikea vuosiluku. Tsemppiä!

Harkitsin kirjoittavani raivoavautumisen siitä, kuinka joka vuosi jotkut koiranomistajat yrittävät syyllistää ihmisiä ampumasta raketteja, mutta ihme kyllä onnistuin jättämään sen tekemättä. Ehkä sitten ensi vuonna :D

Meiltä oli mukavat näkymät kenen lie pitämiin ilotulituksiin: säännöllisin väliajoin juuri ikkunan kohdalla näkyi todella hienoja raketteja. Yritin jopa epätoivoisesti hankkia tästä todistusaineistoa, mutta eihän se nyt onnistunut (mistä hieno kuva todisteena). Doraa eivät paukut taaskaan kiinnostaneet. Yksi aivan järkyttävä rysähdys tosin kuului taas, kun olimme juuri palaamassa lenkiltä kotiin. Dora suorastaan hypähti hätkähdyksestä, mutta veikkaisinpa silti, että itse säikähdin paljon enemmän. Tänä vuonna ylipäätään ilotulitteita tunnuttiin ampuvan epäsäännöllisemmin kuin ennen. Yleensä rytinään on nimittäin voinut vähän turtua, kun se on ollut tauotonta, mutta nyt oli paljon hiljaisia hetkiä, joten yllättävät rysähdykset sattuivat korviin :D


Olen aina ihmetellyt, miten niin monen koirat oksentelevat sänkyyn. (No, eivät ne kai nyt oksentele, mutta kovin moni on joskus kertonut näin käyneen.) Dora kakoo ennen oksentamista yleensä todella voimallisesti ja siirtyy ihan oma-aloitteisesti pois sängystä, minkä jälkeen minä sitten vielä kärrään sen pois mahdollisen maton päältä. Yksinkertaista.

No ei viime yönä. Dora tulee aina illalla pääni viereen nukkumaan. Kuulin ihan pientä ääntä, vähän kuin Doralla olisi ollut vaimea hikka, ja nousin istumaan juuri sopivasti nähdäkseni, kuinka makuulla oleva koira yökkää illan ruoan nätisti sängylle. Siinä oli pari klönttiä raakaa jauhelihaa, jonkin verran raejuustoa sekä piimää. Joku oli tainnut hotkia pahemman kerran ruokansa... (Ensimmäistä kertaa raakaruokaan siirtymisen jälkeen! :o)

Dora otti uuden yrityksen hieman rauhallisemmasta ruokailutahdista, ja minä pääsin kuuraamaan sänkyä. Mikäs sen mukavampaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti