7.2.2015

Varo susikoiraa!

Aamulenkin alkajaisiksi joku todella, ööh, ei-selvältä kuulostava mies alkoi huudella meidän takana. Luulin aluksi, että hän puhui puhelimeen, mutta "hei sinä harmaatakkinen silmälasipäinen nainen jolla on musta koira" oli jo aika vahva merkki siitä, että minullepa tuo taisi puhua :D En kuitenkaan jäänyt kuuntelemaan vaan yritin talsia mahdollisimman reippaasti, mutta kun välimatkaa oli tarpeeksi ja ihmeelliset "varovasti!"-huudot eivät loppuneet, kysyin sitten, että mitä.

No kuulemma piti varoa susikoiraa. Sellainen oli irrallaan ja oli jo hyökännyt kahden kimppuun (niin kahden minkä?). Koira oli kuulemma siellä suunnassa, mihin olin matkalla. Sanoin okei ja jatkoin matkaa.

Huolimatta miehen vähän epätavallisesta puhetavasta tulin siihen tulokseen, että kai hänen puheissaan nyt jotain perää oli. Muistelin sitä meidän kimppuun rynnännyttä koiraa, koska vaikka se on Doran kokoinen, sillä on saksanpaimenkoiran väritys. Jospa se oli irrallaan? Tähyilin siis aika vilkkaasti ympärilleni ja odotin, että koska sieltä rynnii pikkuinen ikkunapakenija.

No, ei näkynyt vanhoja tuttuja. Olin juuri kääntymässä vasemmalle, kun näin siellä olevalla parkkipaikalla aivan selvän saksanpaimenkoiran. Se oli ihan varmasti vapaana, ja jotain siellä parkkipaikalla rauhassa touhuili.

Hetken pohdin, että mitä tekisin. Koira näytti ihan rauhalliselta, enkä oikein uskonut, että se olisi mitenkään kamalan pahasti "hyökännyt kahden kimppuun". Toisaalta taas, jos se olisi provosoitavissa, Dora saattaisi hyvinkin toimia provosoijana. Niinpä otin varman päälle ja kiersin toista kautta, eikä (hyvin lyhyellä) loppulenkillä koirasta näkynyt vilaustakaan. Sen sijaan meidän talon lähellä, juuri siinä missä mies oli huudellut varoituksiaan, seisoi poliisiauto.

Mitätätä? Oliko siinä nyt sittenkin joku jännempi juttu? Kun ihmettelin autoa, naapurista käveli joku nainen koiransa kanssa, ja huutamalla selitti jollekulle, että "se mulle väittää että sen koirat on sisällä, mutta ei kyllä taatusti ole!" Yritin jäädä hetkeksi seisoskelemaan ja kuuntelemaan, mutta mitään muuta ei enää tapahtunut ja Doralle tuli tylsää, joten menin sisälle. Kunnollisen yliuteliaan toisten asioihin puuttuvan henkilön tavoin kävelin vielä kahdesti poliisiauton luota. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut, ellei sitä lasketa, että molemmilla kerroilla eri henkilöt kurkkivat tapahtumattomuutta parvekkeiltaan. Yhyyyyy, mysteeri jäi ratkaisematta! (Oli pakko selittää se tänne näin pitkästi, jotta saan levitettyä tätä ärsytystä :D)



Loppupäivän olenkin sitten juossut ympäriinsä, tosin onneksi vain puolisen tuntia kirjaimellisesti. Kävin vihdoin ja viimein ostamassa muutamat jutut, joista erityisesti yllä näkyvää olen havitellut ikuisuuden. Kyseessä on siis virallisesti saapasmatto, mutta laitoin sen kuppien alustaksi. Vähän harmittaa, että se on musta ja hyvin muovinen (kuvittelin sen olevan vähän kumimaisempaa ainetta), mutta olipahan ainakin halpa (alle kolme euroa). Toivottavasti muuten pikkukuvissa ei näy, kuinka hirveässä kunnossa tuo seinä on, vaikka olenkin jynssäillyt sitä tasaisin väliajoin. Se ei vain lähde puhtaaksi, enkä edelleenkään tajua, mitä siinä edes on... Mutta ei se onneksi normaalivalossa ihan tuolta näytä.


Seikkailin neljällä eri bussilla ja kävin kolmessa eri kaupassa, joten aikaa meni ja paljon! Onneksi sain myös ostettua muutamat tarpeelliset jutut ja sitten jotain ei ihan niin elintärkeää. Ostin Doralle siis kaksi lelua, joista ilmeisesti molemmat ovat kumia. Odotukset kestosta ovat siis korkealla, vaikka molemmat maksoivat alle 4 euroa. Olen haaveillut frisbeestä jo jonkin aikaa, mutta yleensä ne maksavat vähintään kympin, enkä ala maksaa koiran lelusta niin paljon. En ylipäätään tykkää ostella Doralle leluja, koska vanhan vaatteen repiminen ajaa saman asian ja on täysin ilmaista. Tuon rengashässäkän ostin kuitenkin siksi, että jopa minä voin ehkä osata heittää sitä (en siis ihan oikeasti osaa heittää paitsi sellaisella frisbeenheittotyylillä). Myös toinen ruokakuppi tuli tarpeeseen, ei tarvitse enää olla ihan jatkuvasti tiskaamassa.


Yritin ottaa kuvia näistä ilman koiraa, mutta kuten näkyy, siitä ei tullut yhtään mitään :D


Biltemassa törmäsin myös aivan mahtavaan kulkuvälineeseen: kickbike/snowbike! Kyseessä on potkulauta, johon saa laitettua jalakset talveksi. Siis kuinka mahtava! Ei ollut edes pahan hintainen (tosin tuskin se sitten kestääkään, mutta anyway). Kun vain saisin Doran opetettua vetämään (ja pääsisin töihin) ostaisin tuon saman tien! Mutta ei kun en vain saa. Luin jostain, että sen voisi opettaa niin, että heittäisi lelua ja koira juoksisi vetäen hakemaan, ja koiralle opetettaisi siihen vetovaiheeseen joku tietty käsky. Se on ainoa ohje, jonka olen löytänyt, ja juuri sitä kokeilin kauan sitten. Ongelmana vain oli, etten osaa heittää kauas, jolloin vetoliina ei joko ehtinyt kiristyä ollenkaan tai sitten Doran vetokulmasta tuli tosi outo. Huoh.



5.2.2015

Kamala kiire koko ajan! Jatkuvasti pitäisi tehdä jotain, ja silti vaikuttaa siltä, etten ehdi lukea kaikkia kirjoja ennen tenttiä (toki sekin vaikuttaa, että niitä ei taaskaan saa mistään). Tosin saattaa olla tekemistä silläkin, että olin tietämättäni lukenut yhden kirjan osuuden kahteen kertaan... Hups.


Mun on tehnyt mieli kirjoittaa tänne vaikka mitä, mutta koska osa on jo autuaasti unohtunut ja osaa en ehdi (ylläri!) tästä tulee tällainen hajanainen hehhehkerronpasnyttämänkinjutun-juttu. Aloitetaan vaikkapa pakastimesta. Se ei tykkää musta.


Yllä oleva lumimäärä tuli siitä, kun järjestelin koko pakastimen uusiksi. Otin siis kaikki kolme laatikkoa pakastimesta pois, vaihdoin tavaroita vähän muualle, ja yllä olevan lumen jouduin raaputtamaan pois ihan vain, jotta saisin laatikot pistettyä takaisin paikoilleen. Ohops. Mutta joka tapauksessa nyt on pakastin kivasti järjestyksessä: kaksi pikkuista laatikkoa ihmismurkinalle ja suurin Doran pöperöille. Ihme kyllä on jopa riittänyt! Olen kyllä taas pohdiskellut, että voisi ottaa kuivaruokaa raa'an rinnalle, koska palkkaaminen olisi vain niiiiin paljon helpompaa.



Random asia numero kaksi: miksi kaikki hajoaa?! Kun Dora oli vielä chihuahuan kokoinen, ostin itselleni kunnolliset kengät talveksi, syksyksi ja kevääksi. Hyvin ne pääasiassa toimivatkin, kunnes viime syksynä kaikki kosteus alkoi tulla läpi. Siis vaikka ulkona ei olisi ollut mitään lätäköitä, sukka oli silti märkä - ja eiväthän kengät mun käyttömäärällä ikinä ehtineet missään välissä kunnolla kuivua.

Olinkin siis aika iloinen, kun sattumalta löysin kymmenen vuotta vanhat talvikenkäni, jotka olivat pölyttyneet kaapissa suunnilleen yhdeksän vuotta. Ne eivät olleet mitenkään mukavat jalassa, mutta pysyivätpähän jalat kuivana. Käytin niitä pari kuukautta tyytyväisenä, kunnes yhtenä päivänä ihmettelin, miksi tuntuu niin hassulta kävellä. No, kotona selvisi syy: molempien kenkien pohjat olivat lähteneet irti. Kiva hei.



Kaipa noita voisi yrittää liimata tai jotain, mutta ne ovat sen verran epämukavat, että pidän mieluummin sitten niitä vuotavia kenkiä ja vaihdan sukat kolmesti päivässä. Ei parane seisoskella ulkona, tai jäätyy :D Sama juttu lähes uusien kumisaappaideni kanssa... Kyllä sitä varmaan kokonainen kuukausi tuli iloittua, että on kumpparit, joilla voi kävellä, kunnes ne alkoivat todella mystisesti vuotaa aina yhden päivän käytön jälkeen. Huooooh. Pitäisiköhän tässä alkaa lähettää jotain reklamaatiota, että moi mun kumpparit vuotaa aina joskus, saanko uudet.


Tänään otin aamulenkille kameran mukaan. Ihan hauskoja kuvia sain napattua, mutta kamerakin alkaa näköjään vedellä viimeisiään... On se ennenkin temppuillut, mutta nyt luovutti kokonaan. Osa kuvista oli hienon punasävytteisiä, osa puolestaan vitivalkoisia. Osa siltä väliltä, kuten aivan viimeinen kuva (jota ei ole siis muokattu ollenkaan).


Kaiken hajoamiseen liittyen voisin valittaa vähän vielä siitä, että miksi kaikki on niin kallista. Kuten esimerkiksi yksityinen lääkäri, johon YTHS yritti mua patistaa. Kiitos vaan, jos mulla olisi varaa käydä yksityisellä, en varmaan soittelisi YTHS:lle. Argh. (No oikeasti se tyyppi, jonka kanssa juttelin, oli tosi kiva ja varasi mulle ajankin, mutta sanoi vaan, että ei siellä sitten mitään saa tehtyä :D)



Huomenna nappaan koiran kainaloon ja menen kaverin luokse Helsinkiin käymään. Vähän jänskättää! Tikkurilan uudella asemalla on liukuportaita joka suuntaan, ja Dora on aina vähän haluton tulemaan niille, vaikka hyvin se lopulta sujuukin. Mielenkiintoisemmaksi voi muodostua bussi, joka on yleensä aina aivan täpötäynnä - mihin siellä tuollaisen pienen koiran pistää?