Nam, sääriluu!

Niin, siinä se on! Slurps mikä herkkupala! Näyttää oksettavalta ja haisee vielä pahemmalta, eli koira tietty rakastaa.

Luu on ostettu jo jonkin aikaa sitten jäljen tekemistä varten, ja tänään oli niin sateinen päivä, ettei ulkoilu kauheasti innostanut ilman aktiviteettia. Sain vielä lenkkikaverinkin, ettei tarvinnut alkaa säätää auton kanssa (johon koira olisi siis laitettu jäljen tekemisen ajaksi).

Tein jäljen pellolle, koska sitä on saatavana vähän laajempi pätkä kuin metsää. Muuten ihan hyvä idea, mutta olen kävellyt kyseisellä pellolla viimeksi näköjään hieman liian kauan sitten; kasvit ylettivät paikoin kainaloihini. Mikäs sen mukavampaa sadesäällä, varsinkin, kun en omista vedenpitäviä housuja... Ei ollut kumppareista paljon hyötyä, kun vesi valui lahkeita pitkin varpaisiin saakka :D

Tämä oli ensimmäinen itse tekemäni vedetään-jotain-perässä-jälki (termit hallussa ja silleen), joten ajattelin pitää sen yksinkertaisena ja kulkea L:n muotoisen reitin. Ennen kuin pääsin kulmaan asti, jouduin jo mutkittelemaan jonkin verran, mutta mukavasti kulman tehtyäni törmäsin ojaan. Ei muuta kuin hieno u-käännös takaisin ja muutaman lisämutkan kautta jälki loppuun.

Hiukan siis jännitti, kuinka Dora selviytyy. Uskoin kyllä, että se löytää luun, mutta ikinä en olisi arvannut, kuinka älyttömän hyvin se jäljesti! Alussa asti nuuhki todella pitkään ja hartaasti, ja lähti sitten seuraamaan jälkeä todella huolellisesti. Näin heinikosta aika hyvin, mistä olin kävellyt, ja Dora seurasi kaikki pienimmätkin kaarrokset ja käännökset, ja selvästi nimenomaan hajun perusteella. Pariin kertaan se meinasi lähteä väärään suuntaan, mutta korjasi itse itsensä saman tien. Takaisin tullessa se kantoi ylpeänä luun kotiin, vaikka matkaa oli yli kilometri.

 

Piti koittaa saada kuvia, mutta varsinkin hienot "jee Dora löysi luun" -kuvat olivat aika, ööh, mahdottomia. Tässä niistä tarkin:

Jälkivaljaina meillä muuten on turvavyövaljaat :D En ole ihan tajunnut, miksi jäljestykseen pitäisi hankkia omat valjaansa, mutta kieltämättä turvavyövaljaat eivät ehkä ole se kaikista paras vaihtoehto. Niillä nyt kuitenkin mennään, kunnes paremmat sattuvat kohdalle :P

Terassiohitus

Oi vitsi, olipa kiva "ohitus"hetki tänään lenkillä! Dora ei yleensä ihan hirveästi reagoi pihalla haukkuviin koiriin, elleivät ne pääse yllättämään tai ole superlähellä. Ihan meidän läheisellä terassilla on pienehkö koira, joka kiipeää aina minkä lie jutun päälle niin, että se saa tassunsa terassin kaiteelle ja haukkuu siitä kaikkia ohikulkijoita.

Olimme menossa tuon koiran ohi, ja jo kaukaa Dora huomasi, että se oli kiivennyt vahtipaikalleen. Siitä huolimatta Dora kulki nätisti löysässä hihnassa, vaikka yleensä se siinä vaiheessa reagoi jo enemmän, ellen kiinnitä itse sen huomiota pois häiriöstä. Kun sitten terassikoira aloitti haukkumisensa, Dora käänsi päänsä todella selkeästi suuntaani ja katsoi odottaen, että mitäs nyt. No kehuja ja palkkaahan nyt, hieno koira :)

Kepinhakumaratoonari

Ilokseni voin ilmoittaa, että Dorppeli on palannut takaisin elävien kirjoihin! Tai siis palasi, nyt se taas nukkuu pienenä raatona mun pöydän alla.

Mukavan (not) kolmen viikon verenvuodon jälkeen juuri sopivasti pari päivää ennen juhannusta alkoi näkyä koirassa taas pirteyden merkkejä, ja juhannukseen mennessä se olikin palautunut omaksi itsekseen, VIHDOIN :) Juhannuksen palelimme mökillä, tai siis minä palelin, koira ei. Paikalla oli nimittäin kuusi mieshenkilöä, joista joku about koko ajan oli heittämättä koiruudelle keppiä tai pallonriekaletta tai leikkimässä vetoleikkiä. Siis oikeasti koko ajan. (Tai no ei silloin, kun koira juoksenteli itsekseen ympyrää.) Tulipa testattua koiran kunto: tauotonta juoksemista jatkui puolitoista päivää, kun välissä oli yhdet pakkounet.

Tärppipäivien ja lähellä olleiden mökkinaapurien pelossa pidin Doraa ensimmäisen päivän valjaissa ja pitkässä liinassa, jonka sai juuri sopivasti kiinni keskelle pihaa. Parin metrin tarkkuudella liina oli juuri sopivan mittainen, mutta sitten tietysti koira oli koko ajan kieputtamassa sitä grillin tai keinun tai pensaan ympärille. Jonkun oli ihan pakko kokeilla, onko se koira nyt oikeasti niin vahva. Liina oli silmukalla jalan ympärillä, mutta tämä heitti koiralle siitä huolimatta kepin - ja löysi itsensä parin sekunnin päästä maasta makaamasta. Mohoh!

Lopulta mulla meni hermot, ja ajattelin, että eiköhän se koira ole jo sen verran väsynyt, että voin päästää irti. No, väsynyt se ei ollut, mutta pysyi kyllä ihan loistavasti mökin pihalla - vaikka naapurissa räkytti toinen koira. Jeeee :)

Meidän oli tarkoitus käydä veneilemässä, joten piti testata, saisiko koiralle viritettyä pelastusliivit :D Olisi jopa saattanut toimia! (Tai ei...)

Jossain välissä tyhmä emäntä raahasi koiran sisälle syömään, plääääääh kuinka tylsää! Mutta kun kerran käskytettiin ensin, oli pakko jopa syödäkin se ruoka :D Käytiin myös kerran ihan kunnon metsälenkillä - tosin vasta juuri ennen lähtöä, joten koira lähinnä ravasi nätisti mukana tavanomaisen riehumisen sijaan.

Reissun aikana Dorasta löytyi yksi pieni punkki, joka saatiin onneksi nopeasti pois. En näköjään raahannutkaan turhaan punkkipihtejä mukana... Elelin myös aikamoisessa hotspottipelossa, koska Dora ui paljon ja ulkona satoi, mutta onneksi niitä ei (ainakaan vielä, ääks) tullut.

Kappas kun on inhottavaa

... kun toi elukkahan vuotaa kuin seula. Tultiin eilen "lenkiltä" sisälle, ja matkalla hissiltä portaille (etäisyys noin 1,5 metriä, matkassa kesti noin 3 sekuntia) lattialle kerkesi tippua monta tippaa verta. Kyllä muakin häiritsisi. :(

Äääääh. Ihmiset tuntuu usein ihmettelevän, miksi mulla on paljon tekemistä ja liikuntaa kaipaava vilkas koira. No siksi kun mä tahdon tehdä ja liikkua sen kanssa. Ihan kamalaa, kun joutuu välillä jopa erikseen kutsumaan koiraa, jotta se lähtee ulos. Huono omatunto, kun ei tule lähdettyä ihan niin säännöllisesti lenkille, kun yksi ressukka vain leikkii raatoa pöydän alla eikä ole tönimässä reiteen, että mennäänjomennäänjo. Mulla olisi juoksufiiliskin, mutta kurkkuun ja poskionteloihin sattuu, enkä tahdo lähteä melkein-kipeänä juoksemaan yksin.

Ylimääräinen raha on vieras käsite, mutta ei kai tässä auta muu kuin alkaa suunnitella leikkausta. Näin kuollut Dora ei nimittäin ole ikinä juoksujen aikaan ollut, ja viime juoksujen jälkeen sillä oli vielä valeraskauskin, joten en jaksa uskoa, että tämä tästä helpottuisi.

Itseäni ärsyttääkseni vielä uintikuva loppuun, koska byhyyyyy.

Uudistetut pöksyt

Asia yksi: mulla menee hermot. Toi koira päätyy kohta leikkauspöydälle! Se on vaan niiiiin reppananrappananressukkarassukka ettei mitään rajaa. Ulkoilu on täyttä tuskaa, koska me ei oikeasti liikuta mihinkään: Dora juoksee kolme askelta ja kellahtaa nuolemaan itseään. Käytiin pari päivää sitten 50 minuutin lenkillä, jonka aikana etenimme ehkä kilometrin. HUOH.

Ja siis tosiaan ainoa ongelma ei ole se, että mua ärsyttää, vaan Doraa selvästi häiritsee takapää kamalasti koko ajan, se on ihan mielettömän väsynyt ja luultavasti sillä on selkä/maha/lonkat(?) tosi kipeänä. Sitä paitsi se ei syö kunnolla kuin ehkä joka toinen päivä.

Asia kaksi, hieman positiivisempi sellainen: olen vihdoin onnistunut saamaan tuolle höpsykälle juoksuhousut, jotka pysyvät jalassa. Doraa siis tosiaan häiritsee takapää kamalasti, ja se olisi nuolemassa itseään suunnilleen koko valveillaoloaikansa. Ikävä kyllä pieni koiruus on juoksujen aikaan aina niin väsynyt, että se nukkuu paljon, joten sohva ja sänky ja matot sun muut tulevat äkkiä täyteen juoksuveritahroja (mmmmm<3<3).

Mulle on yritetty ehdottaa, että rajaisin koiran tilan sellaiseksi, ettei se pääse sotkemaan sänkyä/sohvaa/mattoa (tai että olisin kieltänyt siltä sängyn ja sohvan kokonaan, mikä alun perin olikin tarkoitus). Tässä kämpässä sellainen vain ei ole mahdollista, ellen sitten pakottaisi reppanaa hengailemaan koko aikaa vessassa - pikkuinen läheisyydenkaipuinen holsku taatusti arvostaisi :D

Eipä siis auta muu kuin pitää juoksuhousuja sisällä. Se sujuu hyvin niin kauan kuin koira on näköetäisyydellä, koska voin kieltää sitä, kun se aikoo nuolla housuja. Koska olen hirveän ilkeä huono koiranomistaja, en voi vahtia Doraa 24/7 :( Ja tättärää, heti kun en ole vahtimassa, pikkuinen koiraneitokainen on aina purrut housuihin reikiä tai nuollut niitä niin reippaasti, että kangas on hapertunut. En edes tahdo tietää, kuinka monta juoksusuojaa se on pistänyt poskeensa :D (Ei kovin hauskaa, mutta vähän surkuhupaisaa, koska Dora.) Viime syksynä löysin vihdoin juoksuhousut, jotka sentään pysyvät jalassa! Virallisesti tämä on kai joku vaippa, jota voi käyttää myös koiran virtsankarkailuongelmiin :DD No ihan sama, toimi kohtuuhyvin, kunhan parsin muutaman päivän välein kaikki rikkinäiset kohdat.

Ja sitten arvoisa ihana ystäväni keksi maailman parhaan idean, miten saada pöksyistä pitävät! Valitin hänelle, kun hinkkasin epätoivoisesti sohvasta veritahroja pois, kun Dora oli taas yön aikana onnistunut mussuttamaan ensiksi reiän pöksyihin ja sen jälkeen saanut ne vielä jalastaan pois. Yhden pienen kangaskaistaleen lisäämällä sain näistä ihan ultimatesupermegapätevät housut! (Ja rumat ja naurattavat :D)

Ompelin siis häntäreikään tuollaisen hienon tötterön (kaiutinkankaasta, koska muutakaan ei ollut saatavana :D). Paikkasin samalla kankaalla vielä kunnolla muutkin reiät jeejee! Sitten muistin, että minulla oli jäänyt penkin päällystämisestä pieniä paloja d-c-fixiä yli, joten heitin sitä vielä kohtiin, joita Dora nuolee useimmin.

Ah mikä esteettinen, silmiä hivelevän kaunis ja tasapainoinen kokonaisuus! :DDD

No joo. Häntätötterö toimii aivan täydellisesti, mutta kontaktimuovista ei paljon hyötyä ollut. Ilmeisesti sen pinta oli niin häiritsevä, että Dora puri sitä kahta pahemmin pois. Toivottavasti kovin paljon ei päätynyt kurkusta alas - ainakin löysin ihan kohtuullisen paljon palasia lattialta aamulla.

Mun pieni muppeli on vielä tavallistakin söpömpi nyt, kun sitä väsyttää niin kamalasti. Istuin ihan sohvan reunassa lukemassa ja hörppimässä aamukahvia, kun koiruus päätti, että hän tahtoo viereen. Sieltä se tunki mun selän takaa puoliväkisin sohvan reunan viereen puoliksi mun päälle :D Kaiken kruunasi tuo pöytäjakkaralle laskettu pää. Awww <3 Tänään Dorppa vielä oikein möyri mun syliin nukkumaan. Voi reppanaa :)

Juoksemista

Mikä ihmeen luonnonlaki se on, että koiran on aloitettava juoksut joko yöllä tai yksin ollessaan?

Olen aina ollut aika lailla valkoisia/vaaleita käyttötekstiilejä vastaan. Omistan aika vähän vaaleita vaatteita, sohvaa en suostunut hankkimaan valkoisena vaikka miekkonen kuinka yritti, ja alun perin olin sitä mieltä, että myöskään vaaleaa mattoa meille ei tule. No, kaupassa totesin että hitot, tää matto on liian kiva, menköön sitten likaiseksi.

On varmaan helppo arvata, mitä kyseisestä matosta tällä hetkellä löytyy :D Vertapa tietysti, tai eihän se juoksuveri varsinaisesti kai ihan verta ole, mutta punaista kuitenkin. Onneksi Dora ei ole ikinä vuotanut mitenkään hirveästi, joten siinä oli vain muutamia tippoja. Toivottavasti onnistuin saamaan ne kutakuinkin pois... Ja toivottavasti koiruudella pysyisi juoksuhousut päällä ensi yön! En millään tahtoisi häkittää pikkuista yöksi, häkki kun vie niin hirveästi tilaakin, koska se on niin iso.

Rotanmyrkkyvaara

Olin tulossa aamulenkiltä Doran kanssa takaisin kotiin, kun joku mies pysäytti meidät. Hän kertoi, että hänen koiransa oli juuri kuollut ilmeisesti rotanmyrkkyyn, jonka oli saanut ihan niiltä alueilta - ja olin tosiaan lähes kotipihassa, eli en millään pysty välttelemään paikkaa, jossa koiraparka oli saanut myrkytyksen.

Siihen taisi loppua mun aamu/iltalenkit ilman piilareita...

Kyseisen miehen koira oli ollut nelivuotias täysin terve papillon, joka yhtäkkiä parin päivän aikana oli muuttunut kuin luurangoksi. Mies kertoi voineensa pitää sitä vapaana, joten saattaa olla toivoa, että koira oli saanut myrkkynsä jostain kaukaa, minne tavallinen hihna ei yletä.

Juuri eilen viimeksi mietin, että ulkopuoliset ihmiset saisivat jättää meidät lenkeillä rauhaan, koska lähes aina he sanovat jotain, minkä kuulemista en todellakaan kaipaa. Tulipahan taas todistettua, ettei pidä ajatella liian hätäisesti. Vaikka varonkin, ettei Dora syö mitään ylimääräistä ulkona, haluan tietää, milloin täytyy olla ekstravarovainen. Ja voi pientä papillonia :'(