Tampereterkkuja

 

Hiphei taas, tekis kauheasti mieli aina kirjoitella tänne kaikenlaista pöljää! Mutta ei ole aikaa, kun pitää tehdä kaikkea mälsää :( Ja joskus kivaakin!

 

Kivaa on esim. se, kun lähtee käymään Tampereella jee! Siitäkin visiitistä on jo lähes viikko, mutta jokohan vois mennä taas? Ei ehditty oikein tehdä mitään, paitsi talsia monta tuntia ihanissa metsissä. Siis Hervannassa on sata kertaa hienompia metsiä kuin vaikka Sipoon kansallispuistossa, jossa käytiin mukamas eräilemässä, onpa reilua taas.

Mmmm metsä <3

 

Tampereella on JÄRVIÄ <3

Sisällä väsytti.

Matkustettiin luonnollisesti junalla, kun autoa ei enää ole. Menomatkalla ei tapahtunut mitään ihmeempiä, bussikuskikaan ei Tampereella sanonut mitään koirasta, vaikka netissä korostettiin kauheasti, kuinka on täysin kuskin harkittavissa, saako koira tulla kyytiin. Paluumatka olikin sitten kokonaan eri juttu... Millä ihmeen todennäköisyydellä tiistaina keskellä päivää taajamajunaan tulee pikkuruisilta asemilta yhteensä neljä koiraa Doran lisäksi samaan vaunuun?? Yksi koira, varsinkin joku pieni, olisi ollut vielä ihan okei. Ne kaksi toiseen päähän vaunua jäänyttä vinttikoiraakin olisi vielä voitu kestää. Sitten kuitenkin keskelle vaunua, ihan Doran nenän eteen tuli kaksi tosi isoa koiraa, ja tota öö joo... Ei mennyt ihan putkeen. Nappasin kamat kainaloon ja pakenin takavasemmalle (tai itse asiassa oikealle), koska luojan kiitos vaunusta toiseen pääsi kulkemaan. Ajattelin jo jäädä siihen liikkuvalattiaiseen välikköön loppumatkaksi (ei se olisi ollut kuin 1,5 tuntia), mutta sen toisella puolella olevassa koiravaunussa ei ollut ainoatakaan koiraa! Huh!

Tässä on hieno blogikuva kauniista ruoka-annoksesta! (Ja joku nälkäinen linssilude. Ja hienot sukat.)

Sukkamonsteri

Kun Doran "manuaaliterapialepo" oli kärsitty, pääsimme taas kunnolla liikkumaan, jeejee! Onnistuin lisäämään ulkoilua ja liikuntaa hiljakseltaan (ainakin omasta mielestäni) ja ehkä se lisäsi vähän Doran ruokahaluakin, sillä se on ruvennut syömään inhotusnappulaa jo reilun desin päivässä. Hyvä Dora!! :D

Pienehkö kaupunki tarkoittaa sitä, että täällä on metsä <3 Oli mahtavaa päästä pitkästä aikaa vapaana olevan koiran kanssa metsään. Doran käytöskin on parantunut jo entiselleen - toisten koirien ohitse emme pääse tavallisilla hihnalenkeillä vain siksi, että se ei suostu syömään kuivaruokaansa. Pyörät ja muut sujuvat jo entiseen malliin, eli toisin sanoen joskus tarvitsisi namia avuksi. Metsässä on kuitenkin ihan omat sääntönsä, ja vaikka tuo lähistön metsä kuhisee koiranulkoiluttajia, kaikki ovat ihan sovussa keskenään. Meidän luokse karkasi pari mittelspitziä, kun Dora oli vielä kiinni, mutta koirat vain vähän tutustuivat ja olisivat alkaneet leikkiä, jos olisi annettu. Muut koirat ohitettiin muutaman metrin etäisyydeltä niin, että ainakin Dora oli kiinni, eikä siinä mitään ohituspalkkoja tarvittu. Metsä <3

Ollaan myös tottisteltu tuossa omalla pihalla pitkässä liinassa lelun kanssa. En osaa oikein opettaa mitään uutta lelupalkalla, joten tehdään vanhoja helpohkoja juttuja. Doralle ei näköjään tuota enää edes vaikeuksia odottaa paikallaan, kun heitän lelun, jee! On se siis ennenkin pystynyt odottamaan, mutta kauhean jännittyneenä, ja nyt on siitä jännityksestäkin päästy. Jonkin verran tein myös kahden lelun leikkiä, mutta se toimii todella satunnaisesti. Dora ei siis osaa noutaa kunnolla, mutta tuo kyllä lelun takaisin, ellei ole ihan väsähtänyt. Pitäisi vain jotenkin opettaa se loppuun saakka...

Dora palkkautuu tuhat kertaa paremmin lelulla kuin ruoalla, ja olen miettinyt, että pitäisikö lelulle opettaa oma palkkasana. Siis samalla lailla kuin ruoan kanssa on naksautus. Saattaisi auttaa uudenkin opettelussa, hmm...

Ruokaa ei tosiaan edelleenkään mene paria desiä enempää päivässä, mutta kaikki muu sen sijaan maistuu. Siis oikeasti kaikki. Ihmisten ruoka, ruoho, multa, kepit, hiekka, paperi, hiukset, jäätelö (sitä se vetikin ihan urakalla, kun onnistui kaatamaan kipon ulkona) sekä sukat. Dora popsi tosiaan kokonaisen sukan. Kävin suihkussa ja kun tulin pois, löysin onnellisen koiran järsimässä jotain, mistä oli jäljellä enää sukan resori. Otin sen pois, menin nukkumaan ja havahduin syöntiääneen. Dora oli löytänyt sukan parin ja oli hyvää vauhtia tuhoamassa sitäkin. Ei morjens....... Annoin sille parafiiniöljyä, jos siitä olisi jotain hyötyä, mutta ei tainnut olla. Tänään alkoi sukanpalasia tippua kakan mukana :D Ei tuntunut kivalta selvästikään, vielä kun Doi osaisi yhdistää sen sukan syömiseen.

Kävin sunnuntaina hakemassa Vantaalle eksyneen uuden puhelimeni, josta jo mainitsin. Kun nyt vanhoilla kotiseuduilla oltiin, oli pakko käydä tekemässä Doran kanssa meidän vanha ihana peltolenkki. Kuvat ovat siis sieltä. Yhyy, miksei nykyään voi asua jossain, mistä voi kävellä sellaiseen paikkaan kymmenessä minuutissa! :(

Koira irti Kampissa

Oli pakko hankkia uusi puhelin, kun vanha oli sitä mieltä, että saan soittaa ihmisille vain joka sadannella yrityksellä ja siitäkin hyvästä pitää katsella, kuinka puhelin sitten itsekseen soittelee kymmeniä kertoja itse valitsemilleen henkilöille :D Ratkesi samalla se pulma, että kamera ei suostu ottamaan lainkaan kuvia ulkona - uuden puhelimen kuvanlaatu on nimittäin hämmentävän hyvä ottaen huomioon, että se oli todella halpa. Innostuin sitten vaihtamaan bannerinkin, kun onnistuin nappaamaan pari kesäistä kuvaa, jee. (Epäjee on sitten se ah-niin-ihanan-tunnistettava Paint-jälki, eheh.)

Mun tekemä patukka testissä! Yllättävän hyvin kesti kunnon leikinkin.

Varsinainen asia alkaakin sitten sellaisesta hilpeästä kysymyksestä kuin että tiedättekö sen tunteen, kun koira karkaa Kampissa keskellä aamuruuhkaa? Koska joo, minäpä tiedän. Kyseessä oli perjantaiaamu manuaaliterapian jälkeen, ja koira oli yritetty epätoivoisesti pitää vähällä liikunnalla. Aamulenkistäkin tein niin lyhyen kuin mahdollista, eli kyllähän siinä joutui paljon kiertämään, jotta päästiin edes parin ruoholaikun ohitse. Dora ei halunnut syödä lenkillä yhtään mitään vaan kaikki muu oli jännempää, ja se kävi jo aivan ylikierroksilla tuhatta ja sataa ohittaneista pyöristä, kun meitä vastaan alle metrin levyisellä tiellä tuli yllättäen Doraa kolme kertaa isompi koira. Olisin halunnut kääntyä ympäri, mutta ei siitä tullut mitään, joten pakko oli yrittää ohittaa.

Sitä en tosin osannut arvata, että kun ottaisin Doran hihnan lukosta kiinni saadakseni sen pysymään niin lähellä kuin mahdollista, lukon toinen puoli jäisi käteeni ja koira ryntäisi täysillä kohti ruuhkaista autotietä (joka tosiaan oli siinä metrin päässä) ja toista koiraa.

Karjaisin kiellon niin kovaa kuin vain ikinä pystyin, kuului varmaan suunnilleen toiselle puolelle Helsinkiä. Koira reagoi, mutta tavalla, jota en ollut osannut odottaa. Se ei juossut auton alle, mutta vaihtoi suuntaa ja alkoi suu vaahdossa räksyttää aivan toisen koiran naaman edessä. Jälkikäteen ajateltuna oletan, että Dora säikähti mun paniikinomaista äänensävyä ja ajatteli, että tän täytyy olla joku tosi uhkaava tilanne, joten se päätti alkaa puolustaa. Muuta selitystä en ole sen käytökselle ole keksinyt, koska ikinä ennen se ei ole vapaaksi päästyään mennyt huutamaan toiselle koiralle, jos toinen koira käyttäytyy rauhallisesti. Ja se koira tosiaan käyttäytyi, huhhuh, en voi tajuta. Sillä oli kuonopanta ja sen omistaja yritti vetää sitä vähän taaksepäin, eli se ei päässyt liikkumaan milliäkään minnekään, ja silti se vain seisoi aivan täysin rauhallisena paikoillaan eikä osoittanut eleelläkään, että joku idiootti raitapaita esittelee hampaita sen kurkun edessä.

Sain kuin sainkin kaapattua Doran kaulapannasta kiinni ja raahattua sen kotiin asti. Hävettää ja kauhistuttaa kyllä edelleen. Toivottavasti se toinen koira ei saanut traumoja tai mitään - en olisi siinä tilanteessa syyttänyt sitä yhtään, vaikka se olisi napannut Doran korvaan kunnon reiän tai jotain.

Sängyllä ei oo kovin ergonomista opiskella, mutta siihen saa uskollisen seuralaisen :)

Tuona samaisena perjantaina lähdimme illalla pois hyihyihelsingistä, ja voi sitä koiran onnea, kun junasta ulos astuttaessa sen edessä oli rauhallinen asema nurmilaikkuineen! Dora rynnisti saman tien kakalle - asia, jota se ei ollut reppana kyennyt tekemään Helsingissä ollenkaan. Koko viikonlopun Dora oli muutenkin hyvin rauhallinen ja rentoutunut, ja pääsimme vihdoin käymään vain pienillä lenkeillä niin kuin oli manuaaliterapian jälkeen ollut ohjeena. Olin hyvin iloinen lyhyistä lenkeistä, koska Helsingistä hajonneen tilalle ostamani uusi hihna oli ihan kamala :D En usko, että siinä loppujen lopuksi oli muuta vikaa kuin lyhyys, mutta se tuntui silti jotenkin oudolta. Ärsyttävää vain, kuinka paljon piti käyttää rahaa, kun jouduin vielä tilaamaan kunnollisenkin hihnan.

Dora ei olekaan käynyt Helsingissä nyt koko viikkona, mutta kaipa se sinne täytyisi taas jossain vaiheessa viedä... Yhyy. Täällä on niin kivan vihreää. Ja muutenkin.

Pakko vielä esitellä se tilaamani uusi kunnollinen hihna! Jos tämä ei kestä niin sitten ei varmaan mikään. Kellokoskella ruotsalaisesta nahasta käsin tehty, nih. Tämä on aivan ihanan pitkä! Vähän häiritsee kilinä ja järeys, mutta positiivisen puolelle ehdottomasti jäädään. En käsitä, mistä kaikki ihmiset repivät ne ohuet mutta silti kestävät nahkahihnansa. Itse en ole nähnyt vielä yhtäkään myytävän missään...

Ja sitten nolompi ostos, hahah. Olin nimittäin mainoksen uhri :D Aika pitkään olen miettinyt, että joku viilennystakki tai -alusta olisi kiva, mutta tullut kuitenkin siihen tulokseen, etteivät sellaiset nyt niin hyviä tai tärkeitä ole. Varsinkin kun ne ovat niin kalliita. Ja sitten tuijottelin kahdesti mainosta siitä, että nyt saisi 20 eurolla Peten koiratarvikkeesta, ja hups, siihen se meni tilaukseen hihnan kanssa... Arvoin (taas) ikuisuuden koon kanssa, mutta päädyin sitten 60 cm:iin. Tämä on pituudeltaan aika sopiva, mutta leveyden puolesta peittäisi varmaan kolme Doraa. Siksi oli pakko ottaa kuva ilman koiraa - koiran kanssa mielikuvana on lähinnä kylmälaukku :D Vaikka väliäkös sillä ulkonäöllä, jos kerran viilentää.

 

En oikeasti käsitä näitä koirien vaatekokoja, tai no valjaskokojakaan... Tässäkin oli mitä ihmeellisempiä rotuesimerkkejä, tämä koko kävisi muka dalmatialaiselle. Ööö nehän on toosi isoja? Musta muutenkin tuntuu, että tää takki on suunniteltu joillekin hyvin ylipainoisille koirille :D

Kymmenen pistettä!

Taas ollaan Helsingissä :D Vaikea kirjoitella nakinpuolikas kädessä, mutta käytävän äänet kuuluvat tänne vähän turhan hyvin, ja Dora on koko ajan reagoimassa niihin. Sen lisäksi pienikin haukahdus kuulostaa tosi kovaääniseltä, kun kämppä on vielä ihan tyhjä ja kaikuva. Noooh...

Oltiin aamupäivällä manuaaliterapiassa. Ei saa kysyä, mikä se on, koska en tiedä. Doi oli kuitenkin vähän satunnaisesti muutaman viikon aikana ontunut toista takajalkaansa, vaikka ei ollut satuttanut sitä mihinkään. Arvoin hieronnan, fysioterapian ja osteopatian välillä, mutta koska kokemus on kaikista koiran kohdalla nolla, en osannut päättää. Sopivasti joku kyseli Facebookissa hyviä ja kohtuuhintaisia vaihtoehtoja pk-seudulta, ja tosi moni suositteli tiettyä paikkaa, joka sattui olemaan manuaaliterapia. Sinne siis!

Lähdimme varttia vaille yhdeksän ja olimme perillä 10.45. Dora oli siinä vaiheessa siis jo vähän väsähtänyt :D Kun ööö manuaaliterapeutti(? :DD) kysyi, onko se kiltti, vastasin mun vakiovastauksen sellaisissa tilanteissa eli joo mutta tosi innokas. Sen jälkeen kaikki eläinlääkärit sun muut tajuavat, ettei kannata työntää päätä Doran naaman eteen ja alkaa innostaa sitä :D No, tänään Doita sai vähän maanitella, että se ylipäätään tuli tutustumaan, ja käsiteltävänä ollessaan se oli aiiiiiivan rauhallinen. Siis niin rauhallinen kuin nyt koira voi nukahtamatta olla. Ihan sama, mihin sitä vetkuteltiin ja vaikka olisi vähän sattunutkin, Dora vain oli rauhassa paikoillaan. Palautteeksi saatiin kymmenen pistettä ja että jos kaikki koirat olisivat tällaisia, olisi elämä kyllä tosi helppoa :D Jee, hyvä Domsu :)

Mutta ihan syystä kyllä mentiin visiitille. Dora oli niin juntturassa, että itse jalkoja ei oikestaan voinut edes käsitellä. Eipä sillä, pidän kyllä todennäköisempänä, että ontuminen on johtunut jostain selästä. Mutta siis Doralla oli valtaisat jumit selässä niskassa, etujalkojen kohdalla ja koko takapäässä. Eli käytännössä koko selässä :D Oli hullua nähdä koira ennen ja jälkeen: aluksi se ei tuntunut liikkuvan mihinkään (en tietty itse ole moista aiemmin huomannut, kun en ole tajunnut sellaisia kokeilla) mutta käsittelyn lopuksi se venyi ties minne. Kolmen tai neljän viikon päästä pitäisi mennä uudestaan, ja täytyy nyt toivoa, ettei Dora jumahda uudestaan.

Pari seuraavaa päivää koiran pitäisi levätä ihan rauhassa, ja se kuuluisi käyttää vain pakollisilla pissalenkeillä, minkä jälkeen sitten hiljakseen lisätä liikuntaa. No, kuten ehkä ihan tämän tekstin ensimmäisestä kappaleesta voi päätellä, Dora on asiasta aika eri mieltä. Täytyy toivoa, että se kohta nukahtaisi yli minuutiksi.

Yritys 1: fail

Mulla ei ole kameraa mukana, mutta halusin ottaa kuvia tästä kämpästä, joten ne ovat nyt sitten mahtavaa puhelinlaatua (ja yksi webkameralaatu :D). Tultiin siis eilen tosi myöhään illalla, ja pointtina oli, että Dora saisi totutella hetken asuntoon ja sitten pääsisin puolen päivän maissa parin tunnin luennolle.

No, jouduinkin aamulla heti jättämään Doran hetkeksi yksin, kun kävin ostamassa aamupalaa. Se alkoi saman tien vinkua ja ravata edestakaisin, kun suljin oven, mutta lähdin silti. Kun tulin takaisin, se oli oikein tyytyväisen ja rauhallisen oloinen, eikä ollut edes vilttiään viskellyt. Saman tien palattuani se söi myös aktivointipallossa olleen ruoan.

Hieno "uuniton" keittiö :D No, en valita.

Kävimme aamulenkillä vasta puoli yksitoista, koska ajattelin, että silloin olisi mahdollisimman vähän ihmisiä liikkeellä. Saimmekin kävellä ihan rauhassa, mitä nyt yksi bostonin ulkoiluttaja päästi koiransa piiiiitkässä flexissä kyttäilemään Doraa parin metrin päähän koska hei eihän sillä nyt ole väliä mitä se koira siellä hihnassa puuhailee. Onnistuin löytämään vähän ruohikkoa ja pari puuta, mutta mitään kivaa reittiä ei kyllä löytynyt. Doralle tietty kelpaa kaikki, ja se olisi halunnut mennä uimaankin :D Doi oli myös ihan ihmeissään uusista paikoista ja olisi halunnut säntäillä joka suuntaan, mutta pyydettäessä osasi käyttäytyä, jee :)

Noh, ehdittiin rauhoittua sisällä vielä puolisen tuntia ennen kuin lähtö luennolle koitti. Dora ei edes seuraillut mua joka paikkaan, vaan makoili rauhassa lattialla. Kunnes tuli lähdön hetki. Laitoin oven kiinni ja jäin hetkeksi kuuntelemaan, ja paljonpa olikin kuunneltavaa. Parin sekunnin viiveellä oven sulkemisesta alkoi ensin surkea vinkuminen, joka yltyi kunnon ulvonnaksi ja kimeäksi haukkumiseksi. Kävelin poispäin ja kuulin hissille saakka, kuinka Dora hyppi ovea vasten ja yritti kaikesta päätellen tulla siitä suunnilleen läpi. Toki ulvonnan/vinkumisen/haukkumisen saattelemana, mutta se nyt varmaan kuului ihan koko taloon...

Ei auttanut muu kuin palata takaisin, tosin odotin sen verran, että Dora hiljeni hetkeksi ennen kuin tulin sisälle. Vastassa oli taas oikein rauhallisen tyytyväinen koira... Huoh.

Kyllähän mä tiesin, että Doralla kestää totutella uuteen paikkaan, mutta olin elätellyt toiveita, että tyhjään asuntoon olisi vähän helpompi tottua. No ei näköjään. Ei auta kuin jatkaa totuttelua pikkuhiljaa.

Vappu!

Kuinka saada Dora käyttäytymään Helsingin keskustassa? Vastaus: laitetaan sinne niin paljon porukkaa, ettei se mahdu temppuilemaan :D Neljän päivän lähes täysi paastokin saattoi edesauttaa asiaa, mutta olin kyllä tyytyväinen piknikkaveriini.

Domppeli tosiaan päätti tuossa alkuviikosta, että kuivaruoka on siis niiiiin tyhmää, eihän sellaista sovi missään ulkona syödä. Sisälläkin voi pari raksua rouskuttaa mutta ei yhtään enempää. Hieno päätös, Dorppa, koska et sitten syö mitään. Koiralta unohtui siis ihan perusjutut varsinkin ulkona. Normaalisti meitä vastaan tulevat pyöräilijät ohitetaan ihan ongelmitta vaikka ilman namia, mutta nyt Dora jäi kyttäämään niitä eikä suostunut kääntämään huomiota pois millään mun keksimällä keinolla. Koirien ohituksista on siis turha edes sanoa sen enempää. Usein Dora kyllä jotenkin vähän yritti syödä myös ulkona, mutta en saanut siihen tungettua edes desiä ruokaa per päivä. Kerran tein pienen metsäjäljen, joka meni kyllä ihan huippuhyvin! Dorahan on elämänsä aikana tehnyt ehkä alle viisi pikkuista jälkeä, ja nyt tein juurikin sillä kuivaruoalla U:n muotoisen jäljen tuohon takapihalle. Dora jäljesti rauhallisesti, mutta kääntyili hassusti ympäriinsä syödessään ruokaa jäljeltä - en tiedä miksi, koska se ei kertaakaan sekoittanut suuntaa vaan jatkoi aina eteenpäin. Mutta huippuhyvän jäljestä teki se, että lähes vieressä kökötti rusakko, joka puolivälin paikkeilla lähti pinkomaan karkuun, eikä Dora huomannut mitään.

Vappupäivänä otin minä-en-osaa-käyttäytyä-koiran mukaani Helsinkiin lähinnä sen takia, etten jaksanut käyttää sitä aamulenkillä :D Sen tosiaan pitäisi opetella olemaan siellä, mutta kun mua ei oikeastaan yhtään kiinnostaisi opettaa, koska en itsekään haluaisi ulkoilla jossain asfalttiviidakossa. Mutta pilkoin valtaisan kasan nakkeja ja nakitin (hahhahhaa) kaverini ostamaan jonkun luun (koska omat olivat unohtuneet Vantaalle) ja lähdin käppäilemään juna-asemalle. Lähdin tosi myöhään ja mietin, ehtisinkö koko junaan, mutta Doralla oli tahdon-juosta-moodi päällä, joten olimme tosi ajoissa.

Menomatkamökötys

Helsingissä oli niin hirveästi väkeä, että Dora taisi mennä vähän sekaisin :D Asemalla joku koira räksytti sille, eikä se edes huomannut. Kun seisoskelin paikallani ja yritin keksiä, missä kaverini olivat, pari ohikulkevaa tyttöä teki haukkumisääniä. Totta kai oli sitten maailman hauskin juttu (myös aikuisten mielestä), kun Dora vastasi. Mustakin oli tosi hauskaa hehheh.

Jotenkin ihmeellisesti pääsimme joskus Ullanlinnanmäelle Pykälä-laaksoon, vaikka jossain vaiheessa teki mieli jo luopua toivosta :D Ja tietysti matkalla oli ollut koko ajan tosi kuuma, mutta kun pääsimme aloittamaan piknikkiä, aurinko meni pilveen ja tuuli ihan valtavasti ja paleli, hyrrrr. Dora sai ihan älyttömän hyvännäköisiä luita, mutta se ei tainnut missään vaiheessa tajuta, että ne olivat luuta... Se vain yritti saada nuoltua keskeltä lihaa. Muutenkin Doralle tuli aika pian aika tylsää, kun missään ei tapahtunut mitään. Lähistöllä oli pari muutakin koiraa, ja kun Dora sitten alkoi viihdyttää itseään heittelemällä niitä luita, muilla koirilla meni siihen hermot :D Taisin myös suututtaa pari kanssapykälistiä ainakin siinä vaiheessa, kun annoin Doran puhkaista sen nenän eteen lentäneen puolityhjän ilmapallon. No, jos joku heistä joskus sattuisi päätymään tänne, voin ihan rehellisesti sanoa, etten ole yhtään pahoillani :D Niistä parista haukahduksesta ehkä voisinkin olla vähän pahoillani, mutta vain ehkä.

Paluumatkaväsymys

---

Yllä oleva on kirjoitettu jo joitakin päiviä sitten. Halusin kuitenkin saada siihen edes joitain kuvia mukaan - liittyivät ne asiaan tai eivät - joten julkaisussa vähän kesti :D Tänään olisi kuitenkin tarkoitus mennä koiruuden kanssa uuteen kämppään ja olla jopa yötäkin, vaikka en ole edelleenkään nähnyt koko asuntoa. Ääks!
(Kuivaruoka-asia sen sijaan on tehnyt taas lisää takapakkia, koska Dora on jo parina päivänä jättänyt kokonaan syömättä tarjotun ruoan. Siinäs temppuilee sitten, tosin tänään täytyy varmaan taas mennä nakkitaktiikalla.)

Muuttokamat ovat tukkineet Doran normaalin tähystyspaikan, mutta onneksi on tuoli!