Naapuriepäsopu?

Pöh, eipä se Doran paha olo jäänyt kertaan. Heti tiistaina mua taas tervehti lattiannuolijakoira, ja tulipa sitä yhtenä yönäkin paleltua puolisen tuntia ulkona katsomassa, kun toinen kiskoo pakonomaisesti ruohoa. Ruoho kuitenkin noilla molemmilla kerroilla tuntui auttavan, eikä koira edes oksentanut. Kävin kuitenkin varmuuden vuoksi hakemassa apteekista sen pahoinvoinninestolääkkeen, jos joku kerta tulee vielä tarvetta. Kun olin ulkona katsomassa koiran ruohon kiskomista, tajusin, että se käyttäytyi kerran kesällä ihan samalla tavalla. Vaikka kuinka pohdin, en kyllä keksinyt mitään yhdistävää tekijää minkään näiden tapausten välillä.

Mutta tämän ei varsinaisesti pitänyt olla jutun pointti, vaan meidän koiranaapuri! Viereisessä rapussa asuvaan (tai viereisessä talossa - en oikein tiedä, mikä täällä on samaa osoitetta ja mikä ei :D) koiraan on nimittäin nyt tullut törmättyä pari kertaa.

Kuten olen jo maininnut, olen viime aikoina kuljeksinut ulkona hyvin paljon puolisokeana :D Silmälaseja en tällä hetkellä omista, ja silmiin sattuu sen verran, ettei pahemmin tee mieli laittaa piilareita. Niinpä siis varsinkin pimeällä näen tilanteesta riippuen vastaantulijan joskus vasta parin metrin päässä, vaikkakin koiran reaktiosta voi usein aika hyvin arvata, mikäli jossain kulkee pyöräilijä/juoksija/koira.

Muutama viikko sitten kaverini oli meillä käymässä, ja kävimme pitkällä iltalenkillä. Dora pääsi juoksemaan koirapuistossakin ihan kunnolla, ja sinne pamahti myös toinen koira. Yritimme ensin alta pois, koska kaverin kuvauksesta (itsehän en tosiaan nähnyt sinne asti) päättelin, että kyseessä ei ole kukaan meille tuttu koirakaveri. No, minulla oli jo koira kiinni ja olin avaamaisillani porttia, kun tämä toinen koira päästettiin vapaaksi ja se säntäsi suoraan luoksemme. Onneksi kyseessä olikin sitten tuttu koira, ja päästin Doran pinkomaan sen kanssa muutamaksi minuutiksi.

Kun olimme tulossa kotipihaan, näimme yhtäkkiä yksinäisen koiran seisomassa keskellä katoksentapaista, jonka ali pitää kulkea päästäkseen ulko-ovelle. Kyseessä oli tismalleen sama paikka, jossa koira hyppäsi ikkunasta Doran kimppuun - tosin tällä kertaa vain meidän talon puolella. Tuntematon koira alkoi haukkua meille, mutta pysytteli kuitenkin muutaman metrin päässä. En ollut ikinä ennen nähnyt sitä, enkä tiennyt yhtään, miten se käyttäytyisi, jos yrittäisimme mennä kotiin.

Hetken vain seisoimme ja ihmettelimme, ja sitten paikalle ilmestyi nainen, mitä ilmeisimmin koiran omistaja. Hän meni suoraan ulko-ovelle, jolloin koira lähti hiipimään hiljaa meitä kohti, mutta oli edelleen aika kaukana. Kun nainen avasi oven, hän kutsui vähän koiraa, ja koska koira oli vapaana, oletin sen ilman muuta tottelevan saman tien. Eihän kukaan muuten pitäisi koiraansa vapaana, vai? No, koiran reaktio oli lähteä hiipimään lähemmäs meitä. Mitä tekee omistaja? No, menee sisälle mutta jää pitämään ovea auki koiralle. Koiran reaktio: tulla edelleen lähemmäs meitä. Itse en vieläkään osannut tehdä muuta kuin odotella, että koskahan pääsisin mahdollisesti kävelemään kotiin, sillä totta kai vapaana pidettävä koira nyt pian menee emäntänsä perään.

Vaan eipä mennyt, hiippaili vain yhä lähemmäs ja haukkui edelleen. Kun se sitten alkoi jo vähän kaarrella ja haukkui lisää, eikä omistaja edelleenkään edes kutsunut koiraansa uudestaan tai mitään, yritin häätää sitä pois. Ei auttanut, koira vain lähestyi jatkuvasti. Se ei näyttänyt hyökkäävältä, ja Dorakin oli ihan hiljaa, mutta en ollut yhtään varma tulkinnastani, joten en nyt vain halunnut sitä luoksemme. Pitkältä tuntuvan ajan kuluttua omistaja viimein raahautui pois ovelta ja tuli vähän lähemmäs, mutta ei edelleenkään tehnyt elettäkään tai edes sanonut mitään saadakseen koiraansa kiinni. Lopulta ärähdin, että voisitko kuule mitenkään ottaa sen koirasi kiinni. Ja mitä sain vastaukseksi? Huudot siitä, kuinka villitsen hänen koiraansa ja ties mitä muuta. Ookoo.

Parin päivän päästä olin taas puolisokeana aamulenkillä, kun aika kaukana toisella puolella autotietä oli koirakko. Käännyin itse toiseen suuntaan, mutta kuulin, kuinka koiran ulkoiluttaja huusi jotain. Äänen perusteella kyseessä oli ilmeisesti sama tyyppi, mutta koska en ole ihan satavarma, mitä hän huusi, jätän arvailut tästä pois.

Nyt olen kovasti ihmetellyt, kun kyseistä koiraa ei ole näkynyt. Tietenkään en näe kaikkia lähipiirin koiria päivittäin tai edes viikoittain, mutta kuitenkin. Ehdin jo elätellä toivoa, että koira olisi ollut vain kyläilemässä jonkun luona. No, eilen sitten kävelin taas kyseisen kohdan ohi, kun juuri samaan aikaan mies tuli koiransa kanssa ulos. En silloin viikkoja sitten pimeässä nähnyt kovin hyvin koiraa, joten en ollut ihan varma, oliko kyseessä sama eläin. Käytös kuitenkin vahvisti arvauksen oikeaksi. Koira kulki löysässä fleksissä. Mies käveli sivuilleen katsomatta eteenpäin samalla, kun koira kiersi pitkän mutkan meidän luoksemme ja olisi tullut suoraan Doraa päin, ellen olisi jalalla estänyt. Siis ihan oikeasti, mitähähtäh?? Itse olin taas niin äimistynyt, etten osannut muuta kuin katsoa hiljaa. Ärsyttää sekin :D Jotenkin sitä vain niin naiivisti ajattelee, että eihän kukaan nyt päästä koiraansa kulkemaan vapaasti tuntemattomien luokse. Seuraavalla kerralla kyllä sanon, että jos koira tulee lähelle, Dora puree siltä pään irti. Jospa se säikäyttäisi?