11.10.2014

Terkkuja Herwoodista!

Oltiin tällä viikolla muutama päivä Tampereella, jeejeejee! Vaikka opiskelijahinnoilla tuli kalliimmaksi mennä junalla Hämeenlinnaan asti kuin autolla Tampereelle, valitsin silti junan, muun muassa koska silmät vammailevat edelleen. Mentiin molempiin suuntiin IC:llä, koska taajamajunia ei olisi mennyt sopiviin aikoihin.

Menomatkalla oli "kiva" ylläri, kun lipunmyyjä oli laittanut meidät lähes toisen vaunussa olevan koiran viereen. Myyjä ei ollut siis kysynyt paikasta mitään, iski varmaan vain ensimmäisen, jota ohjelma oli ehdottanut. Hetken hämmennyksen jälkeen istuimme Doran kanssa vähän kauemmas, ja minä tietysti ihan puolipaniikissa kyyläilin Riihimäen laituria etsien potentiaalisia ihmisiä, joiden paikalla saattaisin olla :D Muita ei kuitenkaan tullut, ja Dorakin käyttäytyi ihan älyttömän nätisti! Kauheasti se olisi halunnut mennä tutkimaan toista koiraa, mutta kun tajusi, ettei pääse, se mönki penkkini alle ja jäi sinne makoilemaan. Nappasin tilanteesta puhelimella "hienoa" todistusaineistoa :D




Tampereella sain kaveriltani vain avaimet, ja menimme Doran kanssa kahdestaan hänen kämppäänsä. Dora kävi nuuhkimassa paikat pikaisesti läpi ihan samalla tavalla kuin se tekisi kotona, imuroi parit muruset lattialta parempiin suihin ja kävi sitten sängylle nukkumaan :D Ilmeisesti oli siis tuttu paikka! Yleensähän uusi kiva paikka aiheuttaa hullun hepulin, kun ei pienen koiran päähän mahdu, että heti pitäisi rauhoittua.


Mulla oli aamusta asti kurkku vähän kipeä, ja päivän mittaan tuli vain kipeämmäksi. Illalla sitten olinkin jo kuumeessa, ehheeheheh. Aivan ihana kaverini vei sitten Doran illalla/yöllä hirmu pitkälle lenkille <3 Kiiitooos <3 Nukuin sen yön kuin tukki, en herännyt siis yhtään mihinkään :D Kuume hävisi, ja loppuviikon approon mennessä olin jo melkein terve. Tavoite saavutettu!

Siis muutaman päivän reissu, ja mun oli pakko ottaa rinkka! Hmph! Liian paksut tenttikirjat...

Hervanta on jännä paikka. Siellä on kamalasti ihmisiä (varmaan kiitos miljoonien kerrostalojen) mutta kuitenkin paljon myös luontoa. Dora käyttäytyi kuitenkin yllättävän hyvin koiria ohitettaessa. Käytiin koirapuistossa yhtenä iltana tai siis yönä joskus kahdentoista aikaan. Kun olimme jo päässeet puistosta pois, joku tyyppi pyöräili rottweilerin kanssa paikalle. Näytti ensin siltä, että koira on vapaana, koska se vain säntäsi suoraan Doran luokse, mutta oli se sentään fleksissä. En ehtinyt reagoida yhtään mitenkään, mutta onneksi koirat vain haistelivat toisiaan. Pian pyörällä liikkunut mieskin tuli kohdalle. Hän ei sanonut sanaakaan, pyöräili vain koirapuiston aidan viereen, nousi pyörän selästä ja meni puistoon. Siinä vaiheessa olin jo itse kävelemässä poispäin, ja kohta rotikkakin säntäsi koirapuistoon. Oltiin kaverin kanssa ihan että HÄH. Mies ei siis koko aikana sanonut mitään. Mitä jos koirat eivät olisi tulleet toimeen? Ja miksi koira ylipäätään sai juoksennella löysässä fleksissä, jos se kerran juoksi suoraan Doran luo? Täh? Häh? Whaaaaat?

Ne oli päikkäreillä :')

Kerettiin me kerran myös metsään! En halunnut mennä sinne yksinäni, koska en tiennyt, missä olisi kiva metsä, jonne en heti eksyisi :D Hervannassa oli kyllä ihan mahtavaa metsää! Vantaan pöheikköjä nyt ei luonnollisesti voi edes kutsua metsiksi, koska niissä on enemmän polkua kuin puuta, mutta Herwood voitti Järvenpäänkin metsiköt. Dorakin väsähti nopeasti :) Varmaan uusi paikka oli niin jännä, ja lisänä oli vielä tavallista haastavampi ja todella liukas maasto. Tehtiin me kuitenkin parit pienet piiloutumisleikit, ja nyt Dora tajusi heti, mitä piti tehdä. Eiköhän se siis vielä opi!

Paluumatkalla saatiin pikkuinen lemmikkivaunu IC:stä ihan kokonaan itsellemme. Junan konduktööri oli ilmeisen eläinrakas, tuli nimittäin lippua tarkistaessaan rapsuttelemaan Doraa ja höpöttämään. Vihaan sitä, kun ihmiset puhuvat koiralle tyylillä "minnekäs minä olen menossa", koska en ikinä tajua, pitääkö siihen vastata jotain. Sitten tämä höpöttäjä pitää aina tauon ja katsoo minua kuin tyhmää, jolloin tajuan, että se olikin minulle osoitettu kysymys. Argh. Anyway, Dora ei tykännyt meidän hienosta pöydällisestä istumapaikasta vaan oli sitä mieltä, että ainoa mahdollinen oleskelupaikka on keskellä käytävää. Kun kerran vaunussa ei ollut muita, annoin sen makoilla siinä. Bussissa se sentään asettui nätisti taas penkin alle.


2 kommenttia:

  1. Jeee hervantaa!! <3<3<3 takasin tulkaaa!

    VastaaPoista
  2. Varo vaan tai tullaankin hähää!

    VastaaPoista