12.10.2014

Puoli neljän matonpesuhetki

On lauantain ja sunnuntain välinen yö. Kello siirtyy yli puolenyön. Mitä silloin ei missään nimessä haluaisi tehdä? No mennä eläinlääkäripäivystykseen tietysti.

Havahduin joskus puolenyön jälkeen siihen, että Dora lipoo hulluna huuliaan. Siirsin sen pois sängyltä, koska ajattelin sen oksentavan. Koira kyllä kakoi, muttei oksentanut. Sitten se alkoi lipoa pakonomaisesti lattioita ja tuntui haluavan imuroida juuri kaikkein suurimmat pölyt itseensä. Katselimme menoa jonkin aikaa, kunnes päätimme yrittää oksetuttaa koiran, jos se auttaisi. Oksennusta tuli kiitettävästi (ja vain vähän maton päälle...), ja hetken se näyttikin auttavan. Sitten Dora oksensi uudestaan ja jatkoi lattioiden lipomista.

Kolmannella oksennuskerralla Dora päästi ihan valtavan äänen. Meni hetki tajuta, että ääni ylipäätään kuului koirasta. Sellainen huudon, kiljaisun ja ärjäisyn sekoitus - kuulosti ihan ääneltä, jonka ihminen voisi päästää, mikäli huutaisi täysillä oksentaessaan. Sitten Dora alkoi myös köhiä, ja lattioiden lipominen vain jatkui ja jatkui. Kun se huusi vielä muutaman kerran uudestaan ja oksensi taas (ei enää edes päivän ruokaa vaan valtavat määrät mahanesteitä sekä pölyä) päätin soittaa eläinlääkäriin. Huonoa oloa oli kuitenkin jatkunut jo jonkun tunnin. Sitä paitsi ajattelin, että puhelusta tulisi vähän sellainen kartoitustilanne. Mahalaukun kiertymästä selvästi ei ollut kyse, koska maha ei ollut yhtään turvoksissa, mutten yhtään tiennyt, voisiko joku muu juttu olla heti hoitoa vaativaa. No, eläinlääkäri totesikin vain, että kyllä se nyt kannattaa tarkistaa kun on noin rajua, lähtekää tulemaan.

Mehän sitten lähdettiin. Ulkona Dora yritti syödä kaiken kivistä vaahteranlehtiin, ja autossakin se vielä kakoi itsekseen ja lipoi taukoamatta huuliaan. Noin kymmenen metriä ennen eläinlääkärin parkkipaikkaa se lopetti ja katsoi ulos suu kiinni ja korvat höröllä.

Niinpä tietysti.

Pohdiskelin muutaman minuutin autossa, voisimmeko vain kääntyä takaisin. Kun Dora sitten kakoi pari kertaa, päätin, että kai se on käytävä pyörähtämässä. Jos vaikka lekuri jo aulassa toteaisi, että ei tota tarvitse tutkia, ja pääsisimme karkuun? :D Mutta ei. Tehtiin pikainen tutkimus - ei poikkeavaa (osasin aavistaa), ei arista vatsaa (tiesin), kuumettakaan ei ollut (no eipä tietenkään). Pahoinvointilääkettä pistoksena, varmuuden vuoksi resepti mukaan ja kotiin. Ja laskusta ei puhuta :D


Tämähän ei ole ensimmäinen kerta, kun olemme vastaavan takia käyneet päivystyksessä, ja vieläpä samalla lääkärillä. Viimeksi tosin Dora ei päässyt oksennusvaiheeseen asti, mutta lääkäri halusi meidät sinne, koska maha vaikutti turvonneelta. Ruoan vaihdos tähän siis tuskin on vaikuttanut, varsinkin, kun annoin ihan tuttua ruokaa eilen. Doralla toki on vähän herkkä maha, mutta kun se ei ollut syönyt sinä päivänä mitenkään poikkeavasti... Eläinlääkäri sanoi, että luultavasti se on napannut ulkoa jotain tosi pientä (mikä ei sitten näkynyt oksennuksessa), että esimerkiksi ihan vain multapaakku voi periaatteessa aiheuttaa tuon. Mutta kun en usko! Dora kuitenkin voi huoletta kiskoa paketin leipää pusseineen, pötkön maksamakkaraa, parit lihapasteijat, kasan nenäliinoja, pari desiä vanua tai puolikkaan sukan, eikä sillä edes mene maha löysälle. Joten mikä sitten yhtäkkiä aiheuttaa tällaista?

Tänään heräsin tosi myöhään, koska eläinlääkäriltä palatessa piti vielä pestä pahimmat oksennukset koko talon isoimmalta matolta. Kyllä huomaa, että Doralla oli vähän rankempi yö, koska se ei ollut yhtään intopinkeänä lähtemässä pihalle, vaan katseli mua sohvalta silleen "ai nytkö sä heräsit". Lenkillä sen ainoa prioriteetti oli ruohon syöminen, mikä nyt saattaa johtua siitäkin, että sen maha on varmasti typötyhjä. Keittelin tuossa riisiä, joten kohta nähdään, maistuuko ruoka - jos riisi menee alas, Doralla on tosi nälkä. Se ei ole siis vaan ikinä tajunnut, että riisi on ruokaa, vaan usein erottelee sen muiden aineiden joukosta.

2 kommenttia:

  1. Hyvä ettei ollut mitään "vaarallisempaa", mutta mikäköhän sillä oli... Voin kuvitella tuohon lekurihintaan vielä kaikki lisät päälle... :D
    Itsellä kävi edesmenneen Gabi-koiran kanssa niin, että jouduin viemään sen melkein tajuttomana päivystykseen, jossa sille tehtiin niin verikokeet kuin röntgenit sun muut. Lasku olisi siis ollut melkoinen. Loppujen lopuksi Gabi jouduttiin suureksi järkytykseksi lopettamaan keskushermostossa olevan vian takia, todennäköisesti aivokasvain. Lekuri oli hyvin ymmärtäväinen surullisesta tapahtumasta, eikä perinyt mitään lisiä. No, meni aiheen vierestä, mutta kerroinpa kuitenkin.

    VastaaPoista
  2. Onpa kamala toi Gabin tapaus :( Tosi ihana lääkäri kyllä, että viitsi olla perimättä lisiä!

    VastaaPoista