Emäntä on sitten viime blogikirjoituksen jälkeen käynyt vähän opiskelijarientelemässä Lahdessa, sitä seuraavalla viikolla Lontoossa (<3) ja sen jälkeen ollutkin iloisesti nyt toista viikkoa kipeänä. Oujeee.
Doralla oli jännää vielä niin kauan, kun olin poissa (pääsi reissailemaan ja näkemään kivoja ihmisiä, jeejee), mutta nyt se ressukka pääsee vain jokseenkin tärisevälle lenkille ja saa sitten ruokaa. Argh. Luulen aina parantuneeni, kun ei ole enää kuumetta vaan ainoastaan lämpöä, mutta sitten se nousee takaisin... Tai jos ei nouse, kurkku tuntuu halkeavan. Mahtavaa!
Viime päivinä olen ollut kyllä erityisen iloinen siitä, että olen aikoinaan opettanut Doralle peruskäskyt käsimerkeillä. Lisäksi Dora katselee muutenkin mun käsiä tosi paljon (tämä on tullut agilityssakin erittäin selväksi :D), ja se osaa usein tulkita, mitä tahdon, vaikken olekaan varsinaisesti opettanut asiaa sille. Niinpä voin mukavasti temputella koiraa vähän ruoan ansaitsemiseksi, käskeä sen rauhoittumaan ennen ulos lähtöä ja siirtymään oikeaan paikkaan sanomatta mitään. Jee :)
Ohitustilanteissa Dora on viime aikoina alkanut todella selvästi väistää. Se on periaatteessa ihan hyvä, koska jos voidaan väistää tarpeeksi kauas, ohitus sujuu ongelmitta. Mutta aina vain ei ole tilaa mennä tarpeeksi kauas, ja sitten ollaankin rährärärähräh.
En mene ihan satavarmasti vannomaan, mutta tuntuu ainakin siltä, että käytös on alkanut vahvistua muutama viikko sitten. Silloin nimittäin ihana saksanpaimenkoira ryntäsi kaupan pihalta suoraan Doran kimppuun, jippiaijei. Tää alkaa oikeasti mennä jo aivan naurettavaksi. Fyysisiltä vahingoilta taas vältyttiin, mutta ainakin emäntä kiehui kyllä sen verran, että olisi saanut toinen koira omistajineen kovan potkun päähän, jos olisin vain ylettänyt. Taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti