Muutkin kuin minä eksyy kotikaupungissaan!

Viikonloppuna oli aivan ihana sää! Aurinko paistoi ja oli niin lämmin, että tarkeni pelkällä fleecellä, mutta samalla kuitenkin oli vähän syksyistä viileyttä havaittavissa, eli kävellessä ei tullut kuitenkaan liian kuuma. Eipä siis varmaan ihmekään, että tuli tehtyä aika täydellinen pieni lenkki!

Luonnollisesti tämä ei tapahtunut Helsingissä (koska siellä pitää aina olla vähän varuillaan ja kaikkialla on liikaa väkeä) vaan tällä kertaa ihan Järvenpäässä. Lähdettiin kaverin kanssa talsimaan metsään, joka jatkuikin sitten aika pitkälle, eikä kumpikaan tiedetty yhtään missä oltiin. Ollaan kuitenkin yhteenlaskettuna asuttu Järvenpäässä joku 40 vuotta, että ihan hyvä saavutus :D

Olen tuota kyseistä metsää vähän vältellyt Doran kanssa (eli mennyt sinne noin kahdesti päivässä mutta kulkenut vain lyhyen matkan) koska jossain vaiheessa törmättiin siellä jatkuvalla syötöllä koiriin. Dora oli siis joskus siellä vapaana, mutta siinä ei ollut mitään järkeä, kun koko ajan piti ottaa kiinni ja väistellä muita - erityisesti jäisellä jyrkällä kalliolla, jota pitkin kapusi kerralla viitisen koirakkoa. Nyt kuitenkin satuttiin paikalle ilmeisesti hyvään aikaan, koska missään ei ollut ketään, ja Dorakin pääsi sitten juoksemaan vähän kepin perässä. Ja muutenkin.

 

Metsän jälkeen päädyttiin kivalle hiekkatielle, ja lopulta törmättiin tienviittaan, joka kertoi, että olimme Haarajoella. Hmm, jännää! Järvenpäässä eksymisessä on se hyvä puoli, että aina osaa takaisin kotiin. (No okei, vähän katsottiin karttaa, mutta olisi kyllä osattu ilmankin!)

Hienosti osasin ottaa kuvan, kun paikalla oleva kohde tärähti näin paljon...

Lähtöpisteessä piti tietysti tarkistaa, paljonko sitä tulikaan käveltyä. Kaverin aktiivisuusranneke väitti, että 9,3 km. Musta on kauheen kivaa, kun voi katsoa kuljetun matkan jostain, koska en osaa yhtään arvioida sitä - tuonkin lenkin olisin veikannut olevan varmaan yli 5 km mutta ehdottomasti alle 20 :D

Kotona oli hyvä levähtää kaikkein kuumimmassa kohdassa ja läähättää hullun lailla. Pöljä koira.

Tuolla muuten niin ihanalla reissulla Doran valjaat vähän hajosivat, ja mua ottaa edelleen päähän. Lisäksi kotona koiran kurkun kohdalta löytyi kalju punaläikällinen läntti, joten loppuviikonloppu oli vielä kuljettava ilman kaulapantaa. Argh.