Niin, siinä se on! Slurps mikä herkkupala! Näyttää oksettavalta ja haisee vielä pahemmalta, eli koira tietty rakastaa.
Luu on ostettu jo jonkin aikaa sitten jäljen tekemistä varten, ja tänään oli niin sateinen päivä, ettei ulkoilu kauheasti innostanut ilman aktiviteettia. Sain vielä lenkkikaverinkin, ettei tarvinnut alkaa säätää auton kanssa (johon koira olisi siis laitettu jäljen tekemisen ajaksi).
Tein jäljen pellolle, koska sitä on saatavana vähän laajempi pätkä kuin metsää. Muuten ihan hyvä idea, mutta olen kävellyt kyseisellä pellolla viimeksi näköjään hieman liian kauan sitten; kasvit ylettivät paikoin kainaloihini. Mikäs sen mukavampaa sadesäällä, varsinkin, kun en omista vedenpitäviä housuja... Ei ollut kumppareista paljon hyötyä, kun vesi valui lahkeita pitkin varpaisiin saakka :D
Tämä oli ensimmäinen itse tekemäni vedetään-jotain-perässä-jälki (termit hallussa ja silleen), joten ajattelin pitää sen yksinkertaisena ja kulkea L:n muotoisen reitin. Ennen kuin pääsin kulmaan asti, jouduin jo mutkittelemaan jonkin verran, mutta mukavasti kulman tehtyäni törmäsin ojaan. Ei muuta kuin hieno u-käännös takaisin ja muutaman lisämutkan kautta jälki loppuun.
Hiukan siis jännitti, kuinka Dora selviytyy. Uskoin kyllä, että se löytää luun, mutta ikinä en olisi arvannut, kuinka älyttömän hyvin se jäljesti! Alussa asti nuuhki todella pitkään ja hartaasti, ja lähti sitten seuraamaan jälkeä todella huolellisesti. Näin heinikosta aika hyvin, mistä olin kävellyt, ja Dora seurasi kaikki pienimmätkin kaarrokset ja käännökset, ja selvästi nimenomaan hajun perusteella. Pariin kertaan se meinasi lähteä väärään suuntaan, mutta korjasi itse itsensä saman tien. Takaisin tullessa se kantoi ylpeänä luun kotiin, vaikka matkaa oli yli kilometri.
Piti koittaa saada kuvia, mutta varsinkin hienot "jee Dora löysi luun" -kuvat olivat aika, ööh, mahdottomia. Tässä niistä tarkin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti