Pöljiä kuvia

Olimme yhtenä iltana Helsingissä koirapuistossa. Olen nähnyt todella paljon koirapuistossa olevia koiria, jotka eivät tee mitään muuta kuin kököttävät paikoillaan, vaikka niillä olisi siellä kavereita. Helsingissä en ole vielä nähnyt mitään muita kuin sellaisia koiria (vaikka olen kyllä kuullut muuta). Lienee turha sanoa, että tuo ei päde Doraan :D Vaikka eipä sillä, että puistoilusta olisi pahemmin ollut hyötyä, kunhan nyt pääsi jalkojaan hitusen oikomaan. Puisto on ihan naurettavan pieni, mutta vielä naurettavampaa on se, että pienten puoli on minusta vähän isompi. Ok...

Anyway, otin ihan mahtavan upeita kuvia. Ja tulin siihen tulokseen, että Dora juoksi jotenkin todella oudosti, ja niinpä lähdimme aika pikaisesti pois. Täytyy varata pian se manuaaliterapia...

Tää kuva on otettu puiston portilta - aijai mitkä juoksuläänit... not.

Tää on ehdottomasti onnistunein otos, eikö??

Oon oikeesti Suomen seuraava suuri valokuvaajalupaus... :D

Mahtavista helsinkiläiskoirista puheen ollen... Mikä niitä vaivaa?? Tai siis omistajia. Lähes kaikki mun näkemät koirat kulkee ihan holtittomasti pitkissä hihnoissa, eivätkä siis todellakaan ole omistajiensa hallinnassa millään tavalla. Mutta sitten kun tulee vastaan tai takaa menee ohi pyöräilijöitä, juoksijoita, toisia koiria, raitiovaunuja tai skeittaajia, ne koirat eivät reagoi mihinkään. Ne ikään kuin elävät jossain omassa kuplassaan eivätkä välitä mistään, mitä maailmassa tapahtuu. Varmasti ihan positiivista, mutta en vain tajua! Enkä kyllä ikinä haluaisi, että Dora olisi sellainen :D

Toinen ärsyttävä juttu on, että jostain syystä erityisesti pienten koirien omistajat eivät anna muille omaa tilaa senttiäkään. Kulman takaa tuli yhtenä päivänä bostoni ja kaksi ihmistä meitä vastaan. Olimme kadulla, jossa menee jatkuvasti paljon pyöräilijöitä, ja jossa on siis jaettu erikseen pyöräkaista ja kävelykaista, joista molemmat ovat suunnilleen metrin levyisiä. Itse kävelin "pientareen" puolella, eli käytännössä lähes kiinni haustausmaan aidassa, koska eihän täällä tunneta mitään pientareita, ja Dora oli siis vielä nimenomaan siellä aidan puolella. Nämä vastaantulijat tulevat kohti bostoni pitkässä hihnassa ja ihan kiinni minussa, ja sitten vielä sen toiselle puolelle sille kävelykaistalle ahtautuivat vierekkäin nämä kaksi ihmisitä. Koska joo hei, metrin levyisellä kaistallahan on loistavasti tilaa kolmen ihmisen ja kahden koiran kävellä vieretysten... Eipä tuossa mitään tapahtunut, Dorakin meni ihan hurjan nätisti ohi vaikka toinen koira tuli kosketusetäisyydelle, mutta olisi voinut tapahtua. Ja mua ketutti. Paljon.

Samaisella lenkillä meitä vastaan tuli joku kääpiövillakoiran omistaja, joka tuli aina sille puolelle tietä, missä ohitettava koira käveli. Siis miksi??? Olisin voinut kuvitella, että Dora ja hyvin pahasti mulkoileva minä olisi oltu joku poikkeus, mutta kun näin tämän tyypin tekevän sitä muulloinkin.

Loppuun vielä lisää pöljiä kuvia hyvin sateisesta leikkihetkestä kivemmassa kaupungissa: