Yritys 2 ja 3: ok; yritys 4: fail again...

Hohhoijaa. Dora on tuntunut kotiutuvan oikein hyvin, ei enää hätkähdä muista kerrostalon äänistä kuin niistä, joista itsekin jään miettimään, että tunkiko tänne nyt joku sisään vaiko sittenkin vain naapuriin. Olen ollut koiruuden kanssa täällä aika paljon kaksin, ja kun piti käydä metsästämässä kaupasta ruokaa, Dora oli tosi kiltisti yksin. Kun olin illan poissa englannin tunnilla, se oli taas kiltisti yksin.

Jee!

Sitten seuraavana päivänä lähdin päiväksi pois. Dora jäi yksin jonkin verran pidemmäksi aikaa kuin ennen. Se tuli eteiseen katsomaan, kun lähdin, mikä ei varsinaisesti ole kovin ihmeellistä. Ulko-oven suljettuani jäin taas hetkeksi kuuntelemaan, että mitään ei tosiaan kuulu, ja sitten lähdin.

Kun tulin takaisin, vastassa oli ihan tavallisen innokas koira niin pitkän erossa olon jälkeen. Sain siltä pari pusua ja monen monta hännänheilutusta, ja sitten meni rauhassa makoilemaan ja odottamaan, koska saisi huomiota. Minä puolestani ihailin keskellä keittiön lattiaa olevaa sohvan selkänojatyynyä ja ympäri lattioita olevia vessapaperin palasia. Oujeeee. Tosin pakko myöntää, että se vessapaperi oli aika pitkälti oma vika. Se kun on ollut tiedossa, että Dora ei voi vastustaa vessapaperia tai vessan roskista, joten ne ovat olleet ennen joko pyykkikoneen päällä tai kaapissa piilossa. Nyt ei ole enää moisia ylellisyyksiä tarjolla, joten Dora on tietty avannut vessan oven, jotta on päässyt käsiksi näihin superherkkuihin namnam. No eipä siinä, siivoilin sotkut ja nostin roskiksen lavuaarin päälle.

Olin jo ihan suhteellisen tyytyväinen tulokseen, kunnes menin makuuhuoneeseen. Senkin oven olin lähtiessäni jättänyt kiinni, ja palatessani olin kyllä huomannut sen olevan vähän raollaan, mutten ollut ajatellut asiaa sen enempää. Olisi varmaan pitänyt...

Voin kertoa, että noita oli kiva kaapia käsin pussiin. Mutta kuten pumpuli yleensä, tuho näyttää pahemmalta kuin oikeasti on - onneksi. Dora oli repinyt mun itse tekemän tyynyn, joten rahallinenkin vahinko oli nolla. Tuhoa enemmän tässä huolettikin se, että miksi se nyt yhtäkkiä oli päättänyt tehdä moista, vaikka luulin jo, että se osaa olla täällä yksin. Ja ylipäätään tuollainen tuhoaminen on musta tosi outoa käytöstä, koska olen edelleen sitä mieltä, että Dora ei vaikuta yhtään eroahdistuneiselta ja osaakin olla muualla yksin. Se oli saanut ihan normaalin määrän liikuntaa/aktivointia, joten tuntuisi hassulta, että se olisi ollut kovin tylsistynyt. Ehkä en ollut sen kanssa tarpeeksi kauan sisällä lenkin jälkeen ennen lähtöä, joten se ei ehtinyt rauhoittua? Toivottavasti.

Seuraavana päivänä jouduin taas jättämään Doran yksin illaksi (nelituntisen) enkun tunnin ajaksi, ja olin vähän kauhuissani moisesta. Ladoin melkein kaikki tyynyt ja peiton kaappiin ja suljin ovet, vaikka eipä sillä mitään merkitystä olekaan. Ja kun tulin takaisin, koira oli ollut taas ihan täydellisesti, mikään esine ei ollut liikkunut milliäkään. Tääääääh. Osaako se nyt olla vai eikö se osaa??