Rastila

Höhöö, sain viime viikolla vihdoin päätettyä, että lataan matkakortille aikaa. En sitten tiedä, oliko se lopultakaan niin fiksua, koska on kamalan väsyttävää reissata muualle vain lenkkiä varten. Käytiin kuitenkin sentään kerran viime viikolla muualla, ja koska kuitenkin kohta unohdan, missä olin ja miten siine päädyin, piti tulla tännekin satuilemaan.

Kulkuvälineenä oli metro ja hyvin hatarana määränpääideana Mellunmäki, mutta menin vain ensimmäiseen metroon vailla havaintoakaan, minne se on meitä viemässä. Sisälläkään ei ollut sitä pysäkkikarttaa, mutta koiria kyytiin kyllä hypähti. No mikäs siinä, nakkia vain Dorpan naamariin. Kökötettiin metrossa joku 20 minuuttia, ja kun ulkona alkoi näyttää kivalta, hypättiin pois. Päädyttiin siis Rastilaan :D

 

Ensimmäisenä Rastilassa huomioin koiran haukunnan. Ja äänestä kuuli, ettei se ollut mikään ihan pienin koira. Vaikutti siis lupaavalta! Hissi toi meidät asemalta paikkaan, johon näkyi ABC ja S-market, ja lähdettiin poispäin niistä. Muutaman minuutin kävelymatkalla näköpiirissä ehti vilahtaa ainakin kolme isohkoa koiraa, ja sitten olimmekin jo päässeet joitain pikkuteitä pitkin meren rantaan. Kappas :D Palloilimme siinä hetken, kunnes löytyi ihanan näköinen pieni polku, joka veikin sitten metsään. Metsään!! Dora sekosi :D Ja siinähän sekosi, minä pidensin hihnan pisimmälle säädölle ja annoin koiran kävellä reilusti kauempana kuin kaupunkiympäristössä. Ei kyseessä nyt toki mikään ihan kunnon metsä tainnut olla, polkuja risteili joka puolella ja leveämpiä hiekkateitä tuli koko ajan vastaan, mutta mitäpä pienistä. Tuohon paikkaan pitäisi joskus tutustua kunnolla, siellä kun saattaisi voida jopa pitää koiraa vapaana. Ihmisiäkään ei tullut vastaan kuin harvakseltaan.

Vähän turhan pian löysimme tiemme ulos metsästä, ja sitten lähdin seikkailemaan muualle metroaseman ympäristöön. Tosi kivan oloista aluetta asua, mutta kun löysin kunnolla vehreitä tienpientareita, en ollut yhtään varma, olinko jonkun taloyhtiön yksityisalueella vain en - kamalasti nimittäin oli moisia kylttejä... Hmm.


Kun olin lähdössä takaisin, koin pienen järkytyksen: metroa piti odottaa lähes 10 minuuttia! Ounou :D Seuraavalla kerralla pitää katsoa, mihin aikaan metro lähtee, koska vaikka teillä ei hullu vilske käynytkään, oli laiturilla sen verran häiriötä pienelle doiralle, että emäntä ei voinut lojua väsähtäneenä penkillä metroa odotellen.