Öäöä Helsinki

Ollaan vihdoin vietetty melkein kokonainen arkiviikko virallisessa kodissa. Yäk. Löysin ruohoa ja ihan kohtalaisen kivoja reittejä kaksi kappaletta - ja ilmeisesti ne ovat ainoat kävelyetäisyydellä olevat. Toisesta pääsee suunnilleen ympäri, mutta toisessa täytyy kävellä samaa reittiä takaisin, hyi. Ja vaikka olen onnistunut nämä pari kuvaa nappaamaan niin, ettei näy kuin kaksi ihmistä, kello oli tuolloin jo lähempänä yhtätoista illalla, ja silloinkin piti odottaa rauhallista hetkeä. Että joo. En tykkää.

Pöytäkin olisi kiva, mutta vanha kirjoituspöytä tosiaan hajosi muutossa, eikä se tuonne olisi varmaan mahtunutkaan... Kerrataan tenttiin sitten sohvalla :D Koira oli tosi avulias, oli hyvin helppo opiskella... (Koska eihän sitä tietenkään raaski pois käskeä.)

Pätevä Dorppa!

Vaikka Doran hihnakäytös ei ole ikinä ollut mitään huippua, en ole sen takia ajoittanut lenkille lähtöä aikoihin, jolloin muita ei ole liikenteessä. Nyt on kuitenkin ollut vähän pakko - ei niinkään koirien kuin kaikkien liikkellä olijoiden takia. Kerran kävin keskellä päivää lenkillä niin, että kaverinikin oli mukana, ja se vasta olikin katastrofi. Lähdettiin kävelemään tuota samaista rantatietä, ja meitä vastaan tuli aivan valtava ihmislössi. Siinä oli jotain nuoria, jotka kävelivät pienemmissä, 6-10 hengen porukoissa, ja lähes joka kolmannella porukalla oli mukanaan koripallo, jota luonnollisesti piti pomputella koko matka. Porukassa käveli vierekkäin aina vähintään kolme tyyppiä, ja lisäksi ohi meni tavanomainen määrä pyöräilijöitä ja lenkkeilijöitä joka suunnasta. Yritin syöttää Doralle nakkia, mutta vaikka siitä näki, että se oikeasti yritti keskittyä, häiriötä oli vain liikaa. Lopulta käännyttiin ympäri ja (koiraa mukana raahaten) mentiin johonkin ihme pihaan ja sieltä muualle.

Dora kävi pulahtamassa mereen ainoassa epäsiistissä rantakohdassa :D

Hehhee hassu puu!

Mulla on ollut suuria ongelmia avata meidän talon ovia, ja aina sisään tullessani olen luultavasti vaikuttanut siltä, että yritän potkia ovea sisään tai jotain. Erityisesti se huomioon ottaen olikin tosi kiva ylläri, kun yksi päivä lenkiltä tullessani näin, että meidän talon portailla istuskeli joukko vanhuksia (oletettavasti viereisestä palvelutalosta tulleita) ja yksi nuori mies pienen koiran kanssa. Koira alkoi räkyttää Doralle jo kaukaa, ja mitä tekee mies? No tietysti nauraa ja antaa koiransa kiskoa fleksissä niin pitkälle kuin hihnaa riittää. Kävelin Doran kanssa portaiden sivulla olevalle metalliritiläluiskalle hyvin iloisena siitä, että olen aikoinaan totuttanut Doran kaikenlaisiin alustoihin, eikä se hätkähdä edes metalliritilällä kävelemistä. Metrin päässä räkyttävä koira oli kuitenkin liikaa, mutta käännyin ympäri ja saatiin otettua uusi yritys. Sillä kertaa mies taisi älytä, että voi vähän väistää (ilmeisesti älykkyysosamäärä ei kuitenkaan riittänyt siihen, että olisi yrittänyt vähän hillitä koiraansa), ja päästiin ovelle asti.

Siitä sitten alkoi hieno "syötä koiralle nakkia koska muutaman metrin päässä räksyttää koira ja pidä hihnasta kiinni ja yritä avata ovea ja työnnä sitä vielä samalla" -yritelmä. Harmi kun mulla on edelleen vain kaksi kättä. Ähräsin siinä oven kanssa, ja heti alkoi kuulua vieressä istuskelevien vanhusten suusta kannustavia sanoja: "Eikö toi nyt muka tota ovea saa auki?" "Mitä toi tyttö oikein kuvittelee tekevänsä?" "Ei ovia noin avata!" ja muita vielä vähän mukavampia juttuja. Joku herrashenkilö ilmeisesti päätti ryhtyä avuliaaksi ja köpötteli keppinsä kanssa lähemmäs. "Onko sulla väärä avain?" se kysyi. Joo ei ole. Teki mieli alkaa raivota jotain, mutta onnistuin kuitenkin sanomaan ihan suhteellisen nätisti, että tää ovi on vaan vaikea avata. Öaoghaöogrharg! Onneksi siinä vaiheessa pääsin sentään vihdoin sisään. Ja nyt olen ehkä oppinut avaamaan ne pahuksen ovet.

Krääääääh ärsyttävää. Mutta tässä loppuun jotain vähemmän ärsyttävää: