Yksi raitapaita puuttuu

Olen usein miettinyt, miten olen ikinä pärjännyt ilman koiraa. Eilen ja tänään opin, etten ainakaan enää pärjää kovin hyvin :D

Kävin eilen illalla visiitillä Hämeenlinnassa, ja sillä aikaa miekkonen kuskasi koirani Järvenpäähän. Ilman mua! Byhyyy! Yää! Tulin illalla sitten tyhjään kotiin. Siis ihan kamalaa, kukaan ei tullut vastaan! Olin ihan ihmeissäni, että mitä nyt tehdään. (Ratkaisu: pommitetaan kysymyksiä, mitä koiralle kuuluu ja mitä se tekee nyt ja entäs nyt tai entäs nyt???) (Vastaukset: nyt se makaa tossa, makaa edelleen tossa, makaa tossa...)

Vasemmalla Dora kotona mun pöydän alla, missä se on todella usein. Järvenpäässä oli poikaystäväkin "hyväksytty koiran pöydänalusvalvojaksi" awwww :)

Olin itsekin aika järkyttynyt, kuinka outoa oli olla ilman koiraa. Kävin esimerkiksi sulkemassa välioven, koska Dora alkaa vahtia herkemmin kuullessaan rapun äänet niin selvänä. Sitten laitoin vaatteita pinoon ja mietin, miksei Dora tule nuuskimaan niitä. Kaiken kruunasi kyllä se, kun olin juuri katsellut superhienoa tässä-Dora-on-pissalla-tilannekuvaa, minkä jälkeen nousin lähteäkseni iltalenkille. Jäin hetkeksi häälymään ihmeissäni, että ihan kuin jotain nyt puuttuisi, kunnes tajusin, että niin se koira ei edelleenkään ole täällä.

Tää kuva on kerta kaikkiaan niin järkyttävä, että se oli pakko pistää tänne :D :D Koirakin näyttää joltain satakiloselta.

Aamulla sama vain jatkui. Avasin parvekkeen oven ja mietin, että kohta pitää hakea Dora pois auringosta, koska sinne se aina menee kököttämään vaikka on niin tajuttoman kuuma. Piikkimattoa ei tietenkään voi nostaa pois tieltä Doran pedin päälle. Huooooooh. Pakko varmaan kohta lähteä hakemaan oma raitapaita takaisin, kamalan orpo olo!