BARF!

Mulla on ollut ihan hirveästi asiaa tänne, mutta en ole ehtinyt kirjoitella. Niinpä pitää tunkea paljon asiaa pieneen tilaan, mikä voi sinänsä olla hyväkin juttu. (Pieneen siksi, että minun pitäisi nytkin olla perehtymässä ympäristöoikeuden ja förvaltningsrättin ihaniin yksityiskohtiin, mmmm...)

Koska tällaisia pikkuruisia päätöksiä on hyvä tehdä erityisesti harkitsematta, päätin testata Doralla BARFfia :D Olen käytännössä aina halunnut barffata, mutta joskus, kun ajattelin vielä järjellä, totesin, että se on liian vaivalloista, kallista ja tilaa vievää.

Nyt tulin kuitenkin siihen tulokseen, että tuo ylihinnoiteltu allergiaruoka ei oikeastaan auta. Ennen leikkausta muutos oli havaittavissa, mutta viime aikoina Dora on jälleen kakannut limaista ulostetta keskimäärin noin kolme kertaa yhden lenkin aikana - käytännössä oltiin siis melkein aloituspisteessä. Mutta no, olin alun perinkin aika skeptinen koko allergiajutun suhteen. Doran oireet ovat kuitenkin niin epämääräisiä - eikä sillä selvästi mitään hengenvaaraa ole - että ei tuota varmaan saa mitenkään satavarmasti tutkittua. Joka tapauksessa kaikki kuivaruoat ovat enemmän tai vähemmän teollisia, joten ihan hyvin voisin kokeilla, johtuuko oireilu siitä.

Hiukan kuitenkin varauduin ennen kuin vain syöksyin testaamaan. Lainasin nimittäin kirjastosta kaksi kirjaa, joihin perehdyin ehkä... öö, puolisen tuntia :D Se kävi kuitenkin ilmi, että onnistuin valitsemaan kaksi täysin erilaista näkökulmaa barffaukseen. Toisessa näistä kirjoista vannotetaan sen nimeen, että koiran ruokavaliossa täytyy olla vähintään 60 % luuta, kun taas toinen kieltää antamasta koiralle luuta lainkaan. (Lol.) Koko ruokintatavan asemaa kuvaa mielestäni täydellisesti se, että jo pelkästään siitä ollaan täysin erimielisiä, mistä lyhenne BARF tulee.

Koska allergiakuivamuona vetelee viimeisiään (ei mitään riittoisaa tavaraa, huoh), ostin pari päivää sitten Mustista ja Mirristä vähän uudenlaista pöperöä. Dora on nyt syönyt kahtena päivänä yhteensä kilon kanansiipiä, ja hyvin tuo näytti sujuvan. Mahakaan ei ole aivan sekaisin, kuten olisi voinut olettaa. Itse asiassa uskaltaisin sanoa, että kun Dora on syönyt herkkupalaksi luuta - jolloin en ole siis antanut sen niellä itse luuosiota - sillä on ollut maha enemmän sekaisin.

Olen vielä vähän pihalla, että miten aion hoitaa tämän (vai siirrytäänkö takaisin kuivamuonaan, jos havaittavaa muutosta ei tapahdu). Siitä ainakin olen vakuuttunut, että barffaus ei voi tulla paljon kalliimmaksi kuin Hypoallergenic. Suurimmaksi ongelmaksi voi muodostua se, etten saa raivattua pakastimeen tarpeeksi tilaa. Toisaalta olen myös tässä vähän ihmetellyt, miten koiralle voi antaa oikean määrän ruokaa, kun se sulatetaan. Tai siis että mitä tehdään sille sulatetulle lihalle/luulle, jota ei syötetä heti? No, ehkä onnistun vielä löytämään jotain käytännön ratkaisuja. Plus että voisi kai sitä itse ruokaakin pikkuhiljaa tilailla... :D