Minimaalisia ulkoetsintöjä

Mulla oli sisällä taas tällainen supertylsistynyt heppu, joka olisi halunnut juostapomppiahyppiäloikkia ympäriinsä. (Toi kauluri on niin mahtavan näköinen, yhtään ei ole osumaa ottanut köhköh :D) Niinpä kasasin treeniliivin taskut täyteen ruokaa ja otin mukaan viisi kolikkoa sekä yhden klemmarin. Tehtiin siis todella pieniä ulkoetsintöjä lenkkeilyn lomassa. Pieniä lähinnä sen takia, etten halunnut hukata yhtään rahaa. Kolikot kuitenkin uppoavat maahan niin hyvin, että Dora sai tosi hyvin hommia minikokoisista alueista huolimatta.

Ulkona oli aivan mahtava sää: 19 astetta lämmintä varjossa ja viileä tuuli. Ei siis haitannut yhtään, että jouduin jumittamaan ensimmäisessä treenipaikassa pienen iäisyyden. Heittelin minulta tuoksuvat rahat ja klemmarit ympäriinsä noin hihnan mittaiselle alueelle nurmikolle. Klemmari oli ylimääräisenä häiriönä, vaikka pelkkä ympäristö itsessään oli todella suuri häiriö (menin tarkoituksella leikkipuiston viereen, ja siihen kuului vielä, kuinka lähistöllä pelattiin jalkapalloa). Dora löysi ensimmäiset neljä rahaa todella ripeästi, vaikka välissä meidät ohitti yksi koira ja monta ihmistä.

Häiriöinen ympäristö vaikutti, sillä rahan löydettyään Dora jäi katselemaan maailman menoa eikä tuijottanut mua palkan perässä.

Kaksi kolikkoa oli todella lähekkäin. Kun olin palkannut ensimmäisestä ja pyysin Doran jatkamaan etsintää, ihmettelin kamalasti, kun se ei noussutkaan ylös vaan haisteli ympärilleen ja pysähtyi äkkiä tällä tavalla vinosti. Sitten tajusin, että sehän löysi toisenkin kolikon :D Taloudellinen koira, kun ei liikkunut ylimääräistä - tosin luulisi, että tuolla lailla vänkyrässä tönöttäminen olisi vähän epämukavaa.

 

Kun neljä kolikkoa oli löytynyt, homma alkoi käydä vaikeaksi. Viidettä ei meinannut löytyä millään, ja Dora alkoi sitten piehtaroida... Se löysi myös klemmarin ja mätkähti oikein itsevarmasti maahan. Eiiiih... Otin klemmarin pois sanomatta mitään, jotta koira jatkaisi etsintöjä, mutta viimeistä rahaa ei vain löytynyt. Lopulta jouduin etsimään sen itse (ja siinä vasta kestikin). Heitin sen uudestaan maahan, jotta Dora pääsi löytämään sen.

Toisen etsinnän tein lähinnä sen teroittamiseksi, että klemmareita ei pidä ilmaista. Valitsin vielä edellistäkin haastavamman paikan: koirapuistoa vastapäätä oleva tienpätkä. Puistossa ei sentään ollut ketään, koska silloin treenistä ei taatusti olisi tullut yhtään mitään. Dora etsi kuitenkin todella hyvin, vaikka sitä selvästi kiinnosti puisto kamalasti.

Laitoin asfaltille kaksi kolikkoa ja niiden väliin klemmarin todella pienille etäisyyksille mutta kuitenkin niin kauas toisistaan, että Doran oli pakko valita selvästi, mitä se ilmaisee. Äkkiseltään saattaisi kuvitella, että esineet loistaisivat asfaltilta koiran silmiin, mutta yllättävän vaikea niitä on huomata!

Tällä kertaa Dora ohitti klemmarin luontevasti. Se nuuski kyllä pitkään klemmarin kohdalla, mutta ei tehnyt elettäkään ilmaistakseen sitä. Kolikot puolestaan löytyivät nopeasti ja varmasti, hyvähyvä.

Ihan lenkin päätteeksi tein vielä viimeisen minimaalisen etsinnän kotiovella. Laitoin maahan saman yhdistelmän kuin edellisellä kerralla, mutta annoin Doran löytää vain toisen kolikon. Taas se nuuski tarkasti klemmarin ympäristön, mutta ei aikonutkaan ilmaista sitä. Ehkäpä se nyt tajusi, että kolikko ja klemmari ovat eri asioita :D

Kyllä huomaa, että nenänkäyttö on huomattavasti vaativampaa kuin jotkut mälsät temput. Tällä hetkellä kotoa nimittäin löytyy pikkuinen sohvaperuna :D (Tosin eipä se ulkona paljon näkynyt, joka välissä piti taas yrittää pinkoja johonkin.)