Jäljestämistä

Tällä viikolla hajuerottelussa tehtiin jälkeä. Koska autoni oli rikki, jouduimme kulkemaan julkisilla, ja huhhuhhuh että oli taas vaikea päästä perille. Olen ollut ihan treenipaikan vieressä töissä, ja tuli taas elävästi mieleen, minkä takia silloin ostin auton :D

Dora on viime aikoina käyttäytynyt siihen malliin, että juoksujen on vain ihan pakko alkaa kohta. Kaikki urokset tuntuvat menevän aivan sekaisin, kun menemme lenkillä niiden ohi. Niinpä olin hieman kauhuissani, mitä treeneistä tulisi, mutta ilmeisesti matkustaminen oli väsyttänyt koiraa sen verran, että se käyttäytyi aivan loistavasti!

Olen tehnyt Doralle pari pientä suoraa tai hieman kaarevaa metsäjälkeä vanhempieni luona. Niissä siis tallataan jäljestettävä reitti, ja siihen pudotetaan paljon nameja. Dora on jäljestänyt ne muuten todella hyvin, mutta on napsinut ruokia vain sieltä täältä.

Ajattelin, että tämä varsinainen jälkitreeni olisi vähän samantapainen, siis aloittaisimme lyhyestä ja helposta. No ei, päinvastoin! Toinen koirakko lähti metsään ja pujotteli ties mistä (en siis nähnyt heidän menoaan kuin pari ensimmäistä metriä) ja jäi sitten odottamaan piiloon. Sitten Dora vain päästettiin aloituspaikkaan ja minä lähdin tarpomaan sen perässä.

Yllätyksekseni Dora tuntui heti tajuavan, mistä on kyse, sillä se alkoi aivan selvästi seurata jotakin jälkeä. Minulla ei ollut oikeastaan muuta vaihtoehtoa kuin seurata perässä, koska en voinut tietää, menikö Dora oikeaan suuntaan vai ei. Ensimmäisen kolmen metrin jälkeen alkoi kyllä hyvin vahvasti tuntua, että ei, koska se meni suoraan kohti muita kurssin koiria. Ajauduimme aika lähelle niitä, jolloin Dora lopetti nuuskimisen ja alkoi katsella muita koiria. Yritin vain osoitella maata, jotta se jatkaisi töitä, ja muutaman minuutin jälkeen se alkoikin taas nuuskia jotain... Tiedä sitten, mitä. Siitä eteenpäin koko loppujäljen mutkittelimme ties minne, ja sain aina rohkaista Doraa nuuskimaan maata, minkä se sitten ihan kohtalaisesti tekikin. Jos olimme yhtään oikealla jäljellä, se oli kyllä todella pitkä! Jäljelle oli pudotettu kaksi esinettä, joista toinen oli pallo, joten yllättäen Dora löysi sen :D Ei kyllä nuuskimalla, ainakaan ihan loppuun asti, mutta aika lähelle se itsensä nuuski.

Jäljen loppupäässä oli tarkoitus tehdä niin, että kun Dora havaitsee etsittävän ihmisen/koiran, annan sille saman tien palkkaa ja lopetan jäljestyksen siihen. Ongelmana oli, että Dora lopetti jäljestyksen huomattavasti etuajassa, ja niinpä viimeiset viisi minuuttia kökötimme tien laidalla ja minä yritin saada koiraa jälleen nuuskimaan. Onneksi Dora loppujen lopuksi kuitenkin huomasi ihmisen ja koiran, ja pääsin antamaan palkkaa siitä - ei se ehkä niitä jäljestämällä löytänyt, mutta tulipahan palkattua edes siitä, ettei se alkanut reagoida toiseen koiraan.

Ensimmäinen varsinainen jäljestyskokeilu ei siis mennyt ihan putkeen, pöh. Onneksi kouluttaja antoi meille vielä toisen kokeilumahdollisuuden: jonkun eläimen (olisiko ollut perua) korvalla oli vedetty jälki toiseen kohti metsää, ja saimme kokeilla sitä. Sekin jälki oli aika pitkä ja kohtuullisen vaikea, mutta lähdimme kuitenkin kokeilemaan. Ja tättärääää, Dora vei sen lähes loppuun saakka ihan täydellisesti! Olin aivan ällistynyt, varsinkin kun vertasi ensimmäiseen yritykseen.

Loppupäätelmänä sanoisin, että Dora taisi suunnilleen tajuta, mitä me oltiin tekemässä. Ensimmäinen jälki taisi olla liian häiriöinen, sillä kuulemma jäljestettävä oli mutkitellut paljon, ja toiset koirakot treenasivat turhan lähellä Doran häiriönsietokykyyn (tai siis -kyvyttömyyteen) nähden.

Innostuin kuitenkin hommasta niin paljon, että kävin treenin jälkeen ostamassa kaupasta sääriluun, jolla ajattelin tehdä lähitulevaisuudessa jäljen johonkin, ellei seuraava treenikerta tule ennen sitä (miten saattaa hyvinkin käydä, koska mulla on kohta tentti, johon pitäisi olla lukemassa mm. koko ajan).