16.5.2014

Reissaajat

Hah, ei me nyt mitään reissaajia oikeasti olla. Dora on kuitenkin varmaan keskimääräistä tottuneempi matkustuskoira, sillä ihan pikkupennusta (siis oikeasti pienestä) pitäen se on matkustellut milloin minnekin, vaikkakaan ei kovin säännöllisesti. Meidän parin viikon reissaukset alkoivat bussimatkalla Myyrmäkeen testaamaan pantaa, josko se sopisi Dormulle. No, kyllähän sen kaulaan sai, mutta se saattaa pudota aika helposti pois. Ostin pannan silti, sillä meidän edeltävä puolikuristava kaulapanta on ehkä sentin paksuinen, ja mua oikeasti hirvittää käyttää sitä agilityssa.

Hiukan kyllä näytti koira parka pöljältä paluumatkalla, kun kaikki mahdolliset pannat olivat yhtä aikaa päällä :D Eipä se onneksi koiraa haitannut.


Viime viikolla reissasimme myös Tampereelle, jeee! Saan siellä jostain syystä opiskeltua sata kertaa tehokkaammin kuin kotona, vaikken edes lukisi päivässä muuten kuin sen aikaa, kun kaverini on poissa kotoa.  (Tuli taas huomattua se kotiin palaamisen jälkeen, kun luin kahdeksan tunnin aikana suunnilleen saman verran kuin siellä neljän tunnin aikana...)

No mutta, koska mikään matka ei saa olla liian helppo tai yksinkertainen, autoni otti ja hajosi Iittalassa. Sinne se jäi Shellille kökkimään, ja me onneksi saatiin Doran kanssa kyyti Tampereelle sieltä - muuten oltaisi oltu aika pahassa pulassa :D Nyt näin reilu viikko myöhemmin voin myös iloisena ilmoittaa, että isäni järkkäsi auton huoltoon (joo mua ei kauheasti kiinnostanut hoitaa asiaa, tosin ihmettelen edelleen, miksi se viitsi vaivautua - eipä sillä, kelpaa!) ja se on huollettu. Ilmeisesti lisäämällä siihen moottoriöljyä. Wtf. Kaikki luulivat, että vaihdelaatikko oli mennyt rikki. No mutta eipä siinä, vaihdelaatikko vuotaa, ja sille ei ilmeisesti tehty mitään. Kiva.

Palatakseni blogin pätähteen, se (ilmeisesti monien muiden holskujen tapaan) onnistuu aina löytämään talon pehmeimmän paikan, vaikka nukkuu toisinaan myös keskellä lattiaa. Kaverillani on mahtava sänky, siellä kun oli pari peittoa ja iso kasa tyynyjä. Koira arvosti :)


Koska autoni jäi tosiaan Iittalaan, jouduimme tulemaan junalla takaisin. Dora on käynyt ihan ylikierroksilla, ja olin kohtalaisen kauhuissani siitä, mitä matkastamme tulisi - IC:ssä kun on (ihan ymmärrettävästi) lemmikkivaunu. Junassa matkustaminenhan on meille muuten ihan ok, mutta jos samassa vaunussa on koiria, se on kyllä yhtä tuskaa :D Niinpä varauduin henkisesti syöttämään koiralle namia koko parituntisen matkan, varsinkin, kun lippuja varatessa huomasin lähes koko vaunun olevan täynnä varattuja paikkoja. Ja kuinkas sitten käykään! Olimme lähes koko matkan vaunun ainoat matkustajat. Ihan loppumatkasta sinne tuli eräs nainen, joka meni istumaan aivan toiseen päähän. Kelpasi!

Kuten äsken mainitsin, Dora nukkuu toisinaan keskellä lattiaa. Jostain syystä se tekee sitä erityisesti junassa!  Ihan sama, mikä on tilanne, hän tahtoo makaamaan keskelle käytävää. Jos matkustajia ei ole paljon, olen antanut koiran toteuttaa itseään, vaikka onkin hieman ärsyttävää pyytää sitä luokse jokaisella pysäkillä.




Ja jotta viimeaikaiset reissaamiset eivät loppuisi liian lyhyeen, Dora kävi eilen illalla Helsinki-turisteilemassa. Minun piti palauttaa iloisesti myöhässä oleva kirja kirjastoon (lyhytlaina, joten myöhästymismaksut ovat aika mukavat, ehehe). Otin koiran mukaan, jottei tulisi tylsä matka. Menomatkalla pääsimme matkustamaan lähes tyhjässä bussissa ja junassa, ja Dora taas löhöili tismalleen keskellä käytävää :D Helsinki oli sen mielestä joku maailman jännin paikka, vaikka kello olikin yli kymmenen illalla. Muttakun siellä oli asfalttitöitä, pyöräilijöitä, ihmisiä, kovaa metrin päästä kulkevia busseja ja vielä ratikoita! Jänskää, saako niitä jahdata saako saako saako?? No ei saanut, mutta Porthanian edessä olevalle pensasistutushässäkälle sai pieneksi hetkeksi hypätä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti