Punkeista

Tänään löytyi Dorasta kaksi punkkia. Yhteensä sen koko elämän aikana siitä on nyt siis löytynyt neljä.

Mua hirvittää vieläkin.

Totta kai koiraa hankkiessa jo tiesin, että punkkeja saattaa tulla ja melko varmasti jossain vaiheessa tuleekin. Itse asiassa sitä pelkäsin varmasti kaikkein eniten, kun päätin koiran ottaa. Pelkään edelleen, vaikka päätin, etten anna noiden hirveiden kahdeksanjalkaisten häiritä koiranomistusta.

(Suomeksi: mulla on aivan järjetön hämähäkkikammo. Jos esimerkiksi lehdessä on iso hämähäkin kuva, en voi koskea siihen enkä voi katsoa sitä.)

Luojan kiitos oli tuo mieshenkilö tänään kotona, sillä vaikka tiesin, että punkit on pakko ottaa koirasta, en pystynyt edes etsimään niitä paljain käsin. Hän onneksi suostui kiskomaan ne irti, mutta sitten toinen putosi elävänä lattialle ja lähti ryömimään eteenpäin. Minun olisi pitänyt nostaa se siitä - ei kai se nyt niin paha homma voi olla - mutta en vain pystynyt.

No joo, se ei ollut tämän jutun pointti. Pointtina oli se, että meillä "torjutaan" tällä hetkellä punkkeja valkosipulilla. Aiemmin olen käyttänyt yrttipantaa, mutta en jotenkin oikein osaa pitää koiralla ylimääräistä pantaa koko aikaa. Lisäksi olin lukenut valkosipulista paljon hyviä kokemuksia, ja päätin kokeilla. Mihinkään oikeisiin lääkkeisiin en rupea, sillä Doralla on tosi herkkä iho ja olen kuullut niistä todella pahoja juttuja.

Ei toiminut siis valkosipuli meillä, ainakaan täysin. Sinänsä harmittaa, että olen aina yrittänyt edes jollain torjua punkkeja - muuten olisi vertailukohtaa siihen, kuinka paljon punkkeja tulee (jos tulee) ilman mitään torjunta-ainetta. Taidan kuitenkin jatkaa valkosipulin kanssa, koska kaksi punkkia ei loppujen lopuksi ole kovin paha määrä ottaen huomioon lämpimän alkukesän.

Toinen Dorasta tänään löytynyt punkki oli ihan korvan juuressa, ja siinä oli ja on edelleen aikamoinen turvonnut patti. Hieman kauhuissani odotan, mitä sille käy - toivottavasti lähtee pian, ettei jouduta lähtemään eläinlääkäriin. Hirvittää myös koko punkkihomma, koska siitä ei ole kauaakaan, kun Doran mummo kuoli borrelioosiin. Oivoi.

(Pikkuisen hajanainen teksti - ajatusten kasaamista ei auta yhtään, että katselen toisella silmällä Suomen peliä.)