7.5.2015

Kymmenen pistettä!

Taas ollaan Helsingissä :D Vaikea kirjoitella nakinpuolikas kädessä, mutta käytävän äänet kuuluvat tänne vähän turhan hyvin, ja Dora on koko ajan reagoimassa niihin. Sen lisäksi pienikin haukahdus kuulostaa tosi kovaääniseltä, kun kämppä on vielä ihan tyhjä ja kaikuva. Noooh...

Oltiin aamupäivällä manuaaliterapiassa. Ei saa kysyä, mikä se on, koska en tiedä. Doi oli kuitenkin vähän satunnaisesti muutaman viikon aikana ontunut toista takajalkaansa, vaikka ei ollut satuttanut sitä mihinkään. Arvoin hieronnan, fysioterapian ja osteopatian välillä, mutta koska kokemus on kaikista koiran kohdalla nolla, en osannut päättää. Sopivasti joku kyseli Facebookissa hyviä ja kohtuuhintaisia vaihtoehtoja pk-seudulta, ja tosi moni suositteli tiettyä paikkaa, joka sattui olemaan manuaaliterapia. Sinne siis!

Lähdimme varttia vaille yhdeksän ja olimme perillä 10.45. Dora oli siinä vaiheessa siis jo vähän väsähtänyt :D Kun ööö manuaaliterapeutti(? :DD) kysyi, onko se kiltti, vastasin mun vakiovastauksen sellaisissa tilanteissa eli joo mutta tosi innokas. Sen jälkeen kaikki eläinlääkärit sun muut tajuavat, ettei kannata työntää päätä Doran naaman eteen ja alkaa innostaa sitä :D No, tänään Doita sai vähän maanitella, että se ylipäätään tuli tutustumaan, ja käsiteltävänä ollessaan se oli aiiiiiivan rauhallinen. Siis niin rauhallinen kuin nyt koira voi nukahtamatta olla. Ihan sama, mihin sitä vetkuteltiin ja vaikka olisi vähän sattunutkin, Dora vain oli rauhassa paikoillaan. Palautteeksi saatiin kymmenen pistettä ja että jos kaikki koirat olisivat tällaisia, olisi elämä kyllä tosi helppoa :D Jee, hyvä Domsu :)

Mutta ihan syystä kyllä mentiin visiitille. Dora oli niin juntturassa, että itse jalkoja ei oikestaan voinut edes käsitellä. Eipä sillä, pidän kyllä todennäköisempänä, että ontuminen on johtunut jostain selästä. Mutta siis Doralla oli valtaisat jumit selässä niskassa, etujalkojen kohdalla ja koko takapäässä. Eli käytännössä koko selässä :D Oli hullua nähdä koira ennen ja jälkeen: aluksi se ei tuntunut liikkuvan mihinkään (en tietty itse ole moista aiemmin huomannut, kun en ole tajunnut sellaisia kokeilla) mutta käsittelyn lopuksi se venyi ties minne. Kolmen tai neljän viikon päästä pitäisi mennä uudestaan, ja täytyy nyt toivoa, ettei Dora jumahda uudestaan.

Pari seuraavaa päivää koiran pitäisi levätä ihan rauhassa, ja se kuuluisi käyttää vain pakollisilla pissalenkeillä, minkä jälkeen sitten hiljakseen lisätä liikuntaa. No, kuten ehkä ihan tämän tekstin ensimmäisestä kappaleesta voi päätellä, Dora on asiasta aika eri mieltä. Täytyy toivoa, että se kohta nukahtaisi yli minuutiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti