6.5.2015

Yritys 1: fail

Mulla ei ole kameraa mukana, mutta halusin ottaa kuvia tästä kämpästä, joten ne ovat nyt sitten mahtavaa puhelinlaatua (ja yksi webkameralaatu :D). Tultiin siis eilen tosi myöhään illalla, ja pointtina oli, että Dora saisi totutella hetken asuntoon ja sitten pääsisin puolen päivän maissa parin tunnin luennolle.

No, jouduinkin aamulla heti jättämään Doran hetkeksi yksin, kun kävin ostamassa aamupalaa. Se alkoi saman tien vinkua ja ravata edestakaisin, kun suljin oven, mutta lähdin silti. Kun tulin takaisin, se oli oikein tyytyväisen ja rauhallisen oloinen, eikä ollut edes vilttiään viskellyt. Saman tien palattuani se söi myös aktivointipallossa olleen ruoan.



Hieno "uuniton" keittiö :D No, en valita.


Kävimme aamulenkillä vasta puoli yksitoista, koska ajattelin, että silloin olisi mahdollisimman vähän ihmisiä liikkeellä. Saimmekin kävellä ihan rauhassa, mitä nyt yksi bostonin ulkoiluttaja päästi koiransa piiiiitkässä flexissä kyttäilemään Doraa parin metrin päähän koska hei eihän sillä nyt ole väliä mitä se koira siellä hihnassa puuhailee. Onnistuin löytämään vähän ruohikkoa ja pari puuta, mutta mitään kivaa reittiä ei kyllä löytynyt. Doralle tietty kelpaa kaikki, ja se olisi halunnut mennä uimaankin :D Doi oli myös ihan ihmeissään uusista paikoista ja olisi halunnut säntäillä joka suuntaan, mutta pyydettäessä osasi käyttäytyä, jee :)





Noh, ehdittiin rauhoittua sisällä vielä puolisen tuntia ennen kuin lähtö luennolle koitti. Dora ei edes seuraillut mua joka paikkaan, vaan makoili rauhassa lattialla. Kunnes tuli lähdön hetki. Laitoin oven kiinni ja jäin hetkeksi kuuntelemaan, ja paljonpa olikin kuunneltavaa. Parin sekunnin viiveellä oven sulkemisesta alkoi ensin surkea vinkuminen, joka yltyi kunnon ulvonnaksi ja kimeäksi haukkumiseksi. Kävelin poispäin ja kuulin hissille saakka, kuinka Dora hyppi ovea vasten ja yritti kaikesta päätellen tulla siitä suunnilleen läpi. Toki ulvonnan/vinkumisen/haukkumisen saattelemana, mutta se nyt varmaan kuului ihan koko taloon...

Ei auttanut muu kuin palata takaisin, tosin odotin sen verran, että Dora hiljeni hetkeksi ennen kuin tulin sisälle. Vastassa oli taas oikein rauhallisen tyytyväinen koira... Huoh.

Kyllähän mä tiesin, että Doralla kestää totutella uuteen paikkaan, mutta olin elätellyt toiveita, että tyhjään asuntoon olisi vähän helpompi tottua. No ei näköjään. Ei auta kuin jatkaa totuttelua pikkuhiljaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti